Mitä syödään tänään?

Teetkö usein libanonilaista ruokaa, minulta kysytään vähän väliä. Syynä siihen varmaan on libanonilaisen ruuan laajalle levinnyt hyvä maine. Samaa en voi sanoa hollantilaisesta ruuasta. Itseasiassa on aika vaikea sanoa, mikä on tyypillistä hollantilaista ruokaa. Se on sellaista rehellistä perusmättöä jolla nälkä lähtee; perunamuusia, hernekeittoa ja joku lihanpala esimerkiksi rookworst (savumakkara). Ei siis mitenkään erityisen mieleenpainuvaa. Erikoisuuksia ovat erilaiset friteeratut naposteltavat, kuten “bitterballen” (naudanliha raqout palloja), “flammetjes” (voitaikinaan käärittyä naudanlihaa tai juustoa), ja tietysti “patat” (ranskanperunat). Keväällä on haaring (raaka silli) sesonki ja keskitalvella ostetaan kadulta oliebollen (munkit). Hollantilaiset juustot ovat toki erinomaisia ja maailmalla tunnettuja.

Pannekoeken lasketaan kai hollantilaiseksi erikoisuudeksi myös. Ne ovat isoja lettuja , joihin voi ripotella kaikenlaista ylijäämätavaraa päälle. Kombinaatioita voi olla esimerkiksi pekoni ja ananas tai juusto ja appelstroop (omanasiirappi). Makoisia ja täyttäviä, niinkuin letut kaikkialla maailmassa ovat. Edelleenkin tosin naurattaa entisen anopin viaton kysymys joskus vuosia sitten: “ Nämä ovat lettuja. Oletko maistanut niitä koskaan aikaisemmin?”

038

Yhta usein kysytään myös, mikä on tyypillistä suomalaista ruokaa. Yritän silloin keksiä eksoottisia esimerkkejä, kuten poronkäristys tai marjapuuro, joissa pääosassa ovat arktiset raakaaineet. Uunilohen perunoiden kanssa lasken suomalaiseksi arkiruoaksi ja laitan sitä pari kertaa kuussa. Ikävä vaan, että laatulohi on Alankomaissa kalakaupassa monta kertaa kalliimpaa kuin Suomessa. Normaalissa ruokakaupassa on usein tarjolla esimerkiksi etelä-amerikkalaista altaassa kasvatettua Tilapiaa, joka ihan periaattestakin epäilyttää vahvasti.

Meidän keittiössä vuorottelevat helpot libanonilaiset, italiaiset, suomalaiset, intialaiset ja muut vaikutteet. Poikanen tykkää libanonilaisesta mhallabiesta (maitoon tehty ja applesiininkukkavedellä maustettu riisivanukas). Sokeria laitan tosin vain alle puolet siitä, mitä tetan (mummon) reseptissä suositellaan. Helppous on avainsana. En viitsi heiluttaa veistä ja hämmentää hellan ääressä tuntikausia. Ainakaan kovin usein. Teen monesti vaivattomia libanonilaisia ruokalajeja, kuten fasolia w riz (papuja, lihaa ja riisia) tai mujadara (linssimuhennos) isot annokset kerrallaan. Sitä riittää sitten parille päivälle. Lasangevuoka tai lihaperunalaatikko etukäteen tehtynä ovat myös arki-illan pelatus, kun ei ehdi tai jaksa kokata.

Tärkeä arkinen inspiraation lähde on, kuten varmaan tuhansille muillekin, paikallisen ruokakauppaketjun Albert Heijnin reseptilappuset (kuvassa). Ehkä voisi sanoakin Albert Heijnin kiteyttävän tyypillisen hollantilaisen ruuan.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s