Suomi – uskaltaako siellä enää käydä?

Mietin pitkään, kirjoitanko tästä aiheesta juuri nyt, kun maahanmuuttoon liittyvien teemoja ympärillä vellova keskustelu on polarisoitunut naurettaviin mittoihin asti. Ottamatta mitenkään kantaa siihen, pitäisiko pakolaisia ottaa vastaan tai miten tilanne pitäisi hoitaa, koskettaa tämänhetkinen hysteerisyys konkreettisesti meitä ulkosuomalaisia.

Kuka muistaa toimittaja–poliitikko Umayya Abu-Hannahin, joka muutti pois Suomesta rasismin takia Amsterdamiin? Moni Alankomaissa pitkään asunut suomalainen hymähteli Abu-Hannahin kommenteille siitä, miten Hollanti on niin suvaitsevainen ja rasismista vapaa maa. Niinhän ei tietenkään ole. Valitettavasti rasismia ja syrjintää on kaikissa Euroopan maissa, ei vain Suomessa. Kenties ero oli siinä, että Alankomaissa ei tulla kadulla tai julkisissa tiloissa huutelemaan, kommentoimaan tai tönimään jos toisen ulkonäkö ei sovi kantahollantilaiseen määritelmään. Käsittääkseni tämä oli se rasismin muoto, josta Abu-Hanna sai tarpeekseen.

Toisaalta muistan myös suomalaisten kiivaan vastustuksen ja kommentoinnin tyyliin: ”Eihän Suomessa nyt tuollaista rasismia ole” ja “Nämähän ovat yksittäistapauksia” “Varmaankin kyseessä ovat olleet humalaiset tai mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset.” Väitettiin että, Abu-Hanna liioitteli tai valehteli.

Tästä on vain pari vuotta aikaa. Asiat ovat sen jälkeen muuttuneet. Sen jälkeen rasismin kasvusta Suomessa on uutisoitu yhä enemmän. Niinsanottu pakolaiskriisi räjäytti ulkomaalaispelon hysteerisiin mittoihin. Enää kukaan ei voi tosissaan kieltää, etta Suomessa asuvat tai oleskelevat ulkomaalaiset (tai sellaisiksi epäillyt) eivät kohtaisi negatiivista kommentointia tuikituntemattomilta kaduntaallaajilta. Mielipiteet ovat koventuneet, tai ainakin ne huudetaan julkisesti. Ollaan röyhkeän rasistisia ja yritetään peitellä sitä maahanmuuttokriittisyydellä. Tuntuu, ettei ymmärretä näiden kahden eroa. Suoraa fyysistä väkivaltaa, rikoksia ja niillä uhkailua. Katupartiot, joita tuntuu sikiävän ympäri Suomea. Monikulttuurisia, myös ulkosuomalaisten, perheitä koskevia lakialoitteita.

Miten tämä liittyy ulkosuomalaisiin? Yllättävän moni ulkosuomalainen on kokenut rasismia käydessään omassa kotimaassaan. Näin on tapahtunut, kun ulkosuomalainen on ollut liikkeellä monikulttuurisen perheensä kanssa, jonka jäsenet eivät ole kantasuomalaisen näköisiä. Joskus pelkkä toisen kielen puhuminen on riittänyt. Mitä sitten on tapahtunut? Suoraa tuijottamista, päin naamaa kommentointia. Seläntakana suureen ääneen kommentointia. Suomalaisten lasten siirtämistä kauemmaksi “ulkomaalaisen näköisistä” lapsista leikkipuistossa tai muualla yleisessä tilassa. On kehotettu poistumaan kaupasta, joku on lähtenyt seuraamaan kadulla tai kauppakeskuksessa. Jopa suoranaista fyysisen väkivallan uhkaa. * Ei ole mikään ihme, jos perheen turvallisuus huolettaa lomalla kotimaahan aikovaa ulkosuomalaista. Saattaa tuntua helpommalta kutsua isovanhemmat kylään, kuin itse matkustaa heitä tapaamaan Suomeen.

Ulkomailla asutun vuosikymmenen jälkeen Suomi-kuvani muodostuu pitkälti siitä, mitä luen päivittäin erilaisista julkaisuista, uutisista ja sosiaalisesta mediasta. Itseäni kaikki mitä olen kuullut ja lukenut edellä kuvatun rasismin lisääntymisestä, on vieraannuttanut minua Suomesta ja suomalaisista todella paljon. Ennen ajattelin että, voisimme muuttaa Helsinkiin vähintään muutamaksi vuodeksi. Enää en näe paluumuuttoa realistisena suunnitemana, vaikka siitä joskus haaveilenkin.

Mitä Suomi sitten voi ulkosuomalaisissa menettää? Esimerkiksi kansainvälistä osaamista, kielitaitoa, kulttuurien tuntemusta, monikulttuurisen johtamisen taitoa, vientimarkkinoiden tuntemusta. Tässä lainaus Ulkosuomalaisparlamentin sivuilta: ”Ulkosuomalaiset ovat voimavara Suomelle. He tekevät Suomea ja suomalaisuutta tunnetuksi maailmalla, mutta myös tuovat ulkomailla oppimiaan tietoja ja taitoja Suomeen. Suomelle on tärkeää, että ulkosuomalaisten siteet kotimaahansa eivät katkea ja että yhteys suomalaiseen yhteiskuntaan säilyy.”

*Esimerkit otettu ulkosuomalaisten äitien foorumilta.

 

14 thoughts on “Suomi – uskaltaako siellä enää käydä?

  1. brightoneagle says:

    Hyvä kirjoitus!
    Vaikka omat lapseni ja puolisoni menisivätkin nippa nappa suomalaisesta (emmekä luultavasti siksi kokisi merkittävää syrjintää), niin suunnitelmissamme ei ole muuttaa Suomeen. Yksi suuri syy siihen on se että haluan lasteni kasvavan suvaitsevaisiksi ‘maailman kansalaisiksi’ – ja tämän saavuttaminen Englannissa on valitettavasti helpompaa kuin Suomessa.

  2. Päivi / Puolivälissä says:

    Samoja mietteitä täälläkin. Suomi tuntuu yhtä vähemmän houkuttelevalta. Toisaalta täällä Saksassakin muukalaisvihamielisyys on kasvussa. Vastaanottokeskuksiin isketään ja Kölnin tapahtumien jälkeen oli ainakin yksi turvapaikanhakijoiden joukkomukilointi. Epäluulo kohdistuu silloin kaikkiin ulkomaalaisen näköisiin, vaikeahan on päältä päin päätellä kuka on maassa mistäkin syystä – saati sitten syntyperäinen saksalainen.

    • KatiAbiKhaled says:

      Kiitos Paivi. Samoin taalla Hollannissa on mielipiteet koventuneet myos niinkuin varmaan kaikkialla Euroopassa. En kuitenkaan ole huomannut etta kaikkiin ulkomaalaisen nakoisiin suhtauduttaisiin epaluuloisesti. Toisaalta se voi johtua siita etta me asumme Randstad alueella, joka on siis maan tiheiten asuttu alue ja taynna kansainvalisia asukkaita. Vaesto on niin monenkirjavaa etta se ei jata epaluulolle paljon sijaa.

  3. Kulttuurikorppikotka says:

    Jos olet seurannut rasismin nousua vain mediasta, voi kuva näyttää hälyttävältä. En väitä, etteikö rasismia olisi ja ettei siihen pitäisi puuttua. Jokainen tönäisy ja huutelu on liikaa, ja itsekin puuttuisin siihen. Olen asunut Suomessa nyt elokuusta lähtien, enkä ole todistanut yhtäkään rasistista kommenttia. Tosin en liiku yöaikaan missään. Pienellä paikkakunnalla, jossa asun, on turvapaikanhakijoita, heitä näkee lähinä joskus supermarketissa ostoksilla tai kävelemässä syrjäisestä kotipaikastaan sinne. Paikalliset järjestivät hiljan liikuntapäivän heille, jossa kuulemma kaikilla oli kivaa. Myös positiivista kommunikointia on, mutta siitä harvemmin pääsee etusivuille. Todella monet suomalaiset ovat mukana vapaaehtoistyössä auttamassa turvapaikanhakijoita ja vastaanottokodeissa.
    En siis ole eri mieltä mistään, mistä kirjoitit, mutta en usko, etteikö Suomessa vielä voisi kasvattaa lapsiaan suvaitseviksi tai asua erinäköisen puolison tai lasten kanssa. Jos kaikki suvaitsevaiset katoavat, mitä jää jäljelle? Jonkun pitää olla tasa-arvon puolella. Nämä Odinin pojat sun muut ovat lähinä naurettavia, pätemistä tarvitsevia, itse syrjäytyneitä hohkailijoita. Jos joku heihin voi vaikuttaa, niin nykyinen hallitus, mutta se vain vääntelee käsiään (ja jotkut ovat puolisalaa samaa mieltä). Äänestämisellä jakannanotoilla voi vaikuttaa tulevaisuuteen. Tilanne ei ole ollenkaan toivoton vielä, paitsi jos annamme sen valua sellaiseksi.

    • KatiAbiKhaled says:

      Kiitos. On ihan totta etta ei saa antaa tilaa epatoivolle ja sille (toivottavasti pienelle ryhmalle) kovaaaniselle marginaalille, joka huutelee, tonii ja muuten kayttaytyy huonosti julkisissa tiloissa somessa tai kadulla. Tiedan myos etta monet suomalaiset suhtautuvat positiivisesti pakolaisiin. En halua ottaa minkaanlaista kantaa pakolaistilanteeseen ja siihen miten se tulisi kasitella.
      Pointti on lahinna se etta suora rasismi (ventovieraiden pain naamaa kommentointi julkisissa tiloissa yms) kohdistuu ihan kaikkiin ulkomaalaisen nakoisiin riippumatta siita onko henkilo lomalla Suomessa, syntynyt Suomessa, kansainvalisena asiantuntijana Suomessa tai mita muuta tahansa.
      Ulkosuomalaisten monikulttuuristen perheiden huonot kokemukset nyky-Suomesta ovat totista totta, eivatka vain median lietsontaa. Ne ovat kasvaneet viime aikoina halyttavalla tavalla. Se valitettavasti vaikuttaa ulkosuomalaisten elamaan ja valintoihin Suomessa kaymisen tai Suomeen muuttamisen suhteen ihan konkreettisesti.
      Uskon (haluan uskoa) etta Suomessa voi kasvattaa kansainvalisia ja avoimia lapsia siina missa muuallakin. Toisaalta itse vanhempana haluan valita lapsilleni parasta mahdollista. Valitettavasti talla hetkella ole epailevainen sen suhteen voisiko Suomi sita tarjota.

  4. Petra says:

    Hyva kirjoitus. Luulin etta asiaa on monelta kantilta liioiteltu ja se on vaan median luomaa harhaa kunnes viime kesana menimme lomalle Suomeen pitkasta aikaa. Loma meni kivasti mutta kylla jai kaivelemaan kun kahvilassa naapuripöydasta tuijotettiin vihaisesti ja kommentoitiin etta kaikenlaisia ulkomaalaisia taalla nyt alkaa pyöria jne. Turkissa tilanne on poliittisesti epavakaa mutta Suomeen muuttoa emme ole miettineet, jos sellainen tilanne tulisi etta mentava on niin kylla monet unettomat yöt olen viettanyt pohtiessani miten lapseeni ja mieheeni siella suhtauduttaisiin.

    • KatiAbiKhaled says:

      Kiitos Petra. Kylla minakin luotin pitaan siihen, etta media yleensa aina vahan liioittelee asioita ja etta oma mielikuva tilanteesta (suoran rasismin kasvusta) on vahan vaaristynyt juuri sen takia. Toisaalta kun naita kokemuksia on tullut vastaan yha enemman, niin en usko enaa etta on yhtaan liioittelua. Valitettavasti.
      Tosi inhottava kokemus teilla viime lomalla. Huh… en tieda miten itse reagoisin samassa tilanteessa mutta se on varma etta lomafiilikset menisivat ja tapaus jaisi mieleen kaivelemaan pitkaan… Hapeaisin kylla silmat paastani suomalaisten kaytosta.
      Meilla ei Alankomaista ole mitaan pakkoa muuttaa mutta juuri samoista syista yritan olla haaveilematta Suomeen muutosta.

  5. Ulkosavolainen says:

    Olen itsekkin hieman peloissani rasismin kasvusta Suomessa, mutta kyllä omien kokemuksien perusteella Hollannissa rasismi on agressiivisempaa, hyväksyttävämpää ja yleisempää. Täällä se ei vain kohdistu kaikkiin ulkomaalaisiin, vain jokaisella tuntuu olevan niiden kansalaisuuksien lista joita vihataan.

    Itse koen vähintään viikottain sitä kun asiakaspalvelija jättää auttamatta huonon hollannin tai englannin käytön vuoksi ja saan usein vihamielisiä kommentteja varsinkin jos luullaan puolalaiseksi. Ei ole kauhean mukava kuunnella kun kutsutaan likaiseksi ulkomaalaiseksi. Pahinta tuntuu olevan se että kukaan ei ikinä tunnu tuomitsevan rasismia varsinkin jos sanoo sen olleen vitsi.

    Olisin halunnut tehdä vapaaehtoistyötä pakolaisten kanssa, mutta ainakin lähimmässä keskuksessa tuntuu olevan se ajatus ettei heitä voi naisen lähelle päästää kun raiskaa kumminkin.

    Olen viimeisen puolentoista vuoden aikana yrittänyt etsiä sitä ensimmäistä ei rasistista hollantilaista, mutta jo toisenpolven maahanmuuttajat omaksuvat täkäläiset mielipiteet nopeasti. Ehkä oma kansalaisuus vain pudotetaan pois listalta.

    Se täytyy sanoa, että samat mahdollisuudet täällä lyllä työllistymiseen annetaan toisin kuin Suomessa.

    • KatiAbiKhaled says:

      Onpa sulla on tosi negatiivisia kokemuksia Hollannista. Tunnistan kylla nuo samat fiilikset omasta maahanmuuttajahistoriastanikin. Tosin kauan, noin 8 vuotta, sitten.
      Kyllahan taalla alavilla mailla tosiaan on rasismia ja syrjintaa ihan niinkuin muuallakin maailmassa. Valitettavasti.
      Paljon voi laittaa sen piikkiin (jos se yhtaan helpottaa), etta tavan hollantilaisella on vahan heikko maantieto ja tietamys maailmasta ylipaataan. Monella voi olla vaikeuksia Suomea sijoittaa Euroopan kartalle. Lisaksi kaikkia vaaleita ulkomaalaisia luullaan itaeurooppalaisiksi by default. Tama tietysti korreloi suoraan ko henkilon koulutuksen ja sivistyksen tason kanssa. Toisaalta myos asuinpaikan kanssa. En tieda missapain maata vaikutat, mutta yleensa isoissa kaupungeissa ollaan avaramielisempia. Hollantilaisethan ovat myos tunnettuja siita, etteivat niinsanotusti pida kynttilaa vakan alla. Sanovat kaiken melko suoraan ja ilman suodattimia. Se ei tietenkaan ole mikaan syy olla epakohtelias.

  6. sim says:

    Tuo Ulkosuomalaisparlamentti vaan on niitä harvoja tahoja jotka ulkomailta hankittua kokemusta arvostavat – oman ja monien muiden kokemuksen mukaan kun niiltä työnantajilta ei juuri tätä arvostusta irtoa. Sikäli nuo hienot ja sinänsä potentiaalisesti paikkansapitävät sanat ovat vain puhetta, eivät realismia.

    Paluun vaikeudesta joku aika sitten kirjoittelin postauksenkin; https://australiaan.wordpress.com/2015/08/24/lahtemisesta-palaamisesta-ja-uudelleen-lahtemisesta/

    • KatiAbiKhaled says:

      Juuri nainhan se valitettavasti on. Monesti tuntuu etta kansainvalisyys jaa sanahelinan tasolle ja kaytannossa asiat ovat toisin. Itse en ole (viela) kokeillut paluumuuttoa mutta olen tosiaan ymmartanyt, etteivat palaavat ekspatriaatit ja muut ulkosuomalaiset saa arvostusta tyonantajilta ja tyon loytyminen (jos sita ei ole) voi olla tosi vaikeaa juurikin liian “eksoottisen” tyokokemuksen takia. Nurinkurista.

  7. Sari says:

    Hyvä kirjoitus. Katselen asiaa itse paluumuuttajan ja ulkomaalaisen (ja selkeästi ulkomaalaisen näköisen) kumppanin näkökulmasta ja täytyy sanoa ettei tilanne aina tunnu kovinkaan helpolta, vaikka yhdessä päätimmekin pari vuotta sitten koittaa Suomessa asumista, eikä meillä toistaiseksi ole suunnitelmissa muuttaa poiskaan vaikka itse sitä usein mietinkin. Asuimme aikaisemmin pitkään Saksassa ja vaikka tiedän ettei tilanne sielläkään varmasti sen helpompi ole, ei avoimeen vihamielisyyteen ja kommentointiin törmännyt yhtä usein sillä ihmiskirjo yksinkertaisesti on monipuolisempi eikä “ulkomaalaisen näköisiin” kiinnitetä huomiota joka paikassa (tai edes huomata), sillä monikulttuurisuus nähdään paljon arkipäiväisempänä asiana ja ihmisiä on monen näköisiä.

    Mieheni yrittää kovasti olla urhea ja kohdata ihmisiä avoimin mielin, mutta huomaan että hän välttelee nykyisin tietoisesti monia sosiaalisia tilanteita, sillä hänelle on huudeltu ja muuten oltu törkeitä melko usein, ja etenkin illat ja viikonloput ovat hankalia kun ihmiset ovat humalassa eivätkä hillitse itseään edes sen verran kuin päivisin tekevät. Olen toisinaan ottanut aiheen esille ja huomaan ettei siihen oikein osata suhtautua, monesti tuntuu että minun oletetaan liioittelevan vaikka olen myös itse ollut tilanteissa läsnä. Omia ennakkoluuloja ja “oman kansan” törkeyksiä ei kai haluta ajatella tai myöntää, vaan sen sijaan ulkomaalaisen tulisi jostain syystä olla kiitollinen jo pelkästään siitä että saa olla täällä. Toisinaan mietityttää, että mitäs sitten jos hankkisimmekin joku päivä lapsia. Haluanko kasvattaa monikulttuuriset lapseni tällaisessa ilmapiirissä ja ympäristössä?

    Tiesin kyllä että paluu tulee olemaan haasteellinen mutta etenkin tämänhetkisen someraivon ja osaksi varmaan myös siitä seuranneen hysterian tähden se on kyllä ollut paljon vaikeampaa kuin osasin edes kuvitella. En ole aina varma siitä, onko tilanne todella mennyt niin paljon huonompaan suuntaan kuin tuntuu, vai onko sitä vaan herkempi huomaamaan asioita nykyisin kun asia on esillä niin paljon. Kai aika näyttää, tuleeko lähtö jälleen eteen vai sopeudummeko tänne joku päivä riittävästi.

    • KatiAbiKhaled says:

      Kiitos Sari. Voimia teille ja toivon todella etta tilanne rauhoittuu Suomessa pian.
      Juurikin noista samoista syista haluan pysytella Alankomaissa. Taalla on niin monenlaista kaduntallaajaa kuten Saksassakin etta avoimelle vihamielisyydelle ei ole sijaa.
      Olen myos huomannut saman ns. vahattelyn kun tasta aiheesta on puhuttu kantasuomalaisten kavereiden kanssa. Yleinen kommentti on etta “en ole huomannut rasismia” – duh, no sehan onkin loogista jos itse on sinisilmainen pellavapaa ja liikkuu samannakoisessa seurassa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s