Yksin

Tervetuloa hitaat aamut ja kotiäitiys. Olin viimeksi kotiäitinä pari vuotta sitten. Se oli kauheaa. Koin olevani yksinäinen ja hukassa lapsen hoitamisen suhteen.

Alankomaissa on paljon erilaista toimintaa tuoreille äideille monella eri kielellä. Kävimme joskus vauvakerhoissa mutta unenpuute ja juuttuminen puuduttaviin rutiineihin piti meitä kotona ehkä liiankin paljon. Kotoa tapaamiseen lähteminen oli työlästä. Tuntui että, pieniä esteitä kasautui aina tielle. Monesti lapsi nukkui vielä päiväunia, kun olisi pitänyt laittaa vaatteet päälle. Hän heräsikin sopivasti silloin, kun vauvakerho oli loppumaisillaan ja me auttamattomasti myöhässä. Kun joskus näihin kerhoihin pääsimme, oli se vaivan arvoista. Kommunikointi tosin jäi useimmiten small-talk tasolle. Uusiin ihmisiin tutustuminen ei käy kädenkäänteessä. Minulla ei ollut samassa elämäntilanteessa olevia ystäviä ennestään.

En harrastanut liikuntaakaan tarpeeksi. Mies oli viikottain työmatkoilla, eikä lähipiirissä ollut lapsenlikkaa, jota olisi voinut pyytää jumppatunnin ajaksi. Tuntemattoman lapsenvahdin palkkaaminen pienelle tuntui julmalta. Lisäksi lapsenvahdin tuntitaksat yhdistettyinä jumppatuntien sitovaan kuukausimaksuun karkottivat moiset kuvitelmat nopeasti. Siirsin mielessäni ne Les Mills tunnit hamaan tulevaisuuteen, jossa ne taitavat majailla edelleen. Olisin voinut lähteä vaunulenkille useammin ja tehdä vaikka naruhyppelyä siinä lenkkipolun sivussa. En jaksanut.

woman-450187_1920

Joku yksinainen aiti vaunulenkilla.

 

Ulkomailla asuessa tuntee välilla olevansa hyvinkin orpona. Monelta ulkosuomalaiselta puuttuvat turvaverkot, perhe ja vanhat luottoystävät. Asiaa vaikeuttaa, jos sattuu asumaan pienellä paikkakunnalla, jossa on vähän aktiviteetteja ja pitkät välimatkat. Alankomaissa paikalliset äidit palaavat toihin jo 3 kuukauden jälkeen synnytyksestä. Mikäli itse jää pidemmäksi aikaa hoitamaan lasta kotiin, katoavat toiset äidit toimistoon, ennekuin heitä ehtii edes moikata. Isoissa kaupungeissa on paljon ekspatriaattejakin, joista monet ovat kotiäitejä. Toisaalta useat ekspatriaatit vaihtavat maata muutaman vuoden välein. Se voi vaikeuttaa pitkäaikaisten ystävyyssuhteiden solmimista.

Ulkosuomalaisen ja ekspatriaatin elämään kuluuu emotiaalinen vuoristorata. Yksi pakettiin kuuluvista fiiliksista on yksinäisyys. Mitä eristyneimmiksi tunnemme itsemme tunnemme, sita vaikeampaa on lähteä ulos tapaamaan uusia ihmisia. Yksinäisyys vaikuttaa negatiivisesti myos kykyymme käsitellä muita arjen ongelmia. Tutussa ympäristossä ja läheisten ympäroimänä samaiset haasteet voisivat olla pikkujuttuja. Yksin ja ulkomailla ne saattavat kasvaa vuoreksi.

mother-1171569_1920

Hyvat hetket korvaavat huonot.

 

Edellisellä kerralla toivoin kovasti saavani mutkattomasti aikuista juttuseuraa. Välillä tuntui että, nuppi räjähtää kertomattomista ajatuksista ja sanomattomista sanoista. Aloin masentumaan kun olin yksin monta päivää putkeen. Koin olevani huono äiti ja pelkäsin, etten jaksa olla läsnä vauvalla koko ajan. Jossain vaiheessa sain tukihenkilon paikallisesta neuvolasta, kun vaatimalla vaadin. Mukava täti kävi meillä pari kertaa kuussa. Siita oli todellakin paljon apua.

Näin jälkikäteen on helppo ajatella että, olisi pitänyt aktivoitua enemmän. Uskon kuitenkin olevani toisella kierroksella viisaampi niin vauvavuoden haasteiden kuin sosiaalisen elamankin suhteen. Kotiäitiys ei pelota enää. Ainakaan vielä.

 

 

7 thoughts on “Yksin

  1. brightoneagle says:

    Mulla oli vähän samat tunnelmat meidän esikoisen kanssa. Olimme kaveripiirimme ensimmäiset jotka saivat lapsen (32v!!). Kavereita olisi pitänyt löytää vauvakerhosta tai jostain, mutta esikoisemme oli todella haastava vauva (nyt ihana lapsi!), enkä kehdannut mennä kerhoihin pilaamaan muiden sessiota sillä että mun lapsi huutaisi joka session alusta loppuun. Toisen lapsemme kanssa oli helpompaa, koska olin ehtinyt saada kavereita esikoisen päiväkodin vanhemmista ja toinen lapsemme oli unelma vauva. Hänen kanssaan pääsin ‘harrastamaan’ ja saamaan uusia kavereita.
    Tsemppiä toiselle kierrokselle🙂

  2. Wave to Mummy says:

    Tsemppia! Kieli varmasti vaikeuttaa, jos siis ei osaa paikallista kielta. Ma kun asun Englannissa asia hoitui helposti, oli helppo tutustua ja joskus tuntui etta harrastettiin ihan liikaakin, ens kerralla sit leppoisammin. Toivottavasti tuleva aitiysloma menee mallikkaasti sinulla ja paremmin kuin edellinen🙂 mulla toimi sekin etta joskus menin kerhoihin ja kahviloihin vaikka vauva nukkuikin, sit sai ees rauhassa jutella🙂

    • KatiAbiKhaled says:

      Joo, tuo kielitaidottomuus on varmasti hankalaa monille ekspatriaateille ja ulkosuomalaisille. Silloin ei paase sisaan maan kulttuuriin oikein kunnolla. Toisaalta monissa maissa, joissa englanti ei ole maan oma kieli, on ekspatriaattien kerhoja vauvoille ja taaperoikaisille. Suomalaisiakin kerhoja loytyy, esimerkiksi Merimieskirkot jarjestavat leikkipiireja. Jos omalla asuinpaikkakunnalla ei ole Merimieskirkkoa, voivat suomalaiset vanhemmat jarjestaa itse oman leikkipiirin. Niin on ainakin taalla Haagissa. Itse en kokenut hollanninkielta ongelmana, kun sita melko hyvin puhun. Samanhenkista seuraa olen loytanyt enimmakseen muista ulkomaalaisista. Kiitos tsempeista!

  3. Terhi says:

    Ajatukset kuulostaa kovin tutuilta. Mulla oli ehkä vähän liiankin pakkomielteinen suhtautuminen siihen, että kerran päivässä pitää käydä jossain, koska olin muuttanut uuteen maahan just ennen lapsen syntymää ja mies oli paljon työmatkoilla. Kirjoitin vähän aikaa sitten postauksen meidän vauvaviittomakurssista, jonka lisäksi käytiin vauvahieronnassa ja jumpassa. Ne oli aika edullisia suhteessa tuohon lastenvahti+jumppa-kombiin, jonka itsekin totesin vain ihan liian kalliiksi, enkä halunnut sellaista alkaa järjestää, koska koskaan ei tiennyt, miten tulee nukuttua, sen lisäksi tietty, että sektiohaavaa piti parannella 6kk. Onko teillä päin vauvaharrastuksia tarjolla? Totta, että ei kaikkien äiti-kollegoiden kanssa lähde synkkaamaan, mutta välillä löytää toisen epätoivoisen, joka tarvii myös akuutisti seuraa🙂 Totta myös, että ovat yleensä aamuisin, jolloin ihan pienet ottaa ekat torkut, joten aina se ei onnistu kovin mutkattomasti, välillä ei lainkaan, mutta kuten sanoit, aina kun se onnistui, oli se sen arvoista.

  4. KatiAbiKhaled says:

    Varmaan etenkin tuo vauva vaihe on kaikille rankkaa ja melkoista saatamista valilla. Talla kerralla olen varmaan itsekin rennompi, vahemman paniikkinen vauvan suhteen ja tulee helpommin lahdettya liikkeelle. Etenkin kun villi esikoinen sita kuitenkin vaatii.

  5. Petra says:

    Hyva kirjoitus! Vauvavuoden alku oli hankalaa imetysongelmineen ja kun tajusin etta olen melkein koko paivan kaksin vauvan ja koiran kanssa, pam koko vauvahomma iski tietoisuuteen vasta siina vaiheessa. Onneksi sain aika pian seuraa tutusta aidista, joka synnytti vahan mun jalkeen ja pian huomasin etta Turkissa vauvan kanssa voi menna melkeen joka paikkaan, notkuin kahviloissa ja puistossa ekat 2 vuotta niin paljon etten ikina. Kotiaitiys oli mulle taysin kasittamatön asia ennen tytön syntymaa mutta lopulta kaikki kaantyi hyvin ja nautin tosi kovin siita ajasta kun sain itseni ylös ulos ja liikkeelle ja aloin luottamaan siihen, etta selvian kaarön kanssa kaksin ihan hyvin. Tsemppia sulle ja toinen kierros on taatusti helpompi!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s