Onko sinne Suomeen aina pakko mennä?

Lomasesonki on täällä. Paitsi meillä. Olen viimeisilläni raskaana, joten lentokoneet tuskin huolivat minua kyytiinsä. Lisäksi ajatus siitä että, kaikki yli 15 vuotta vanhat kodinkoneet päättävät pamahtaa juuri kun olen kotiutunut synnariltä, ei houkuttanut. Aparaatit lähtivät vaihtoon mutta ottivat pari tonnia euroja mennessään.

Tänä kesänä emme siis ole matkusta Suomeen. Onneksi meillä on siihen hyvät syyt, muuten iskisi syyllisyys. Suurimman osan vuotta minulla on nimittäin sellainen fiilis, ettei hirveästi huvittaisi lomailla Suomessa. Syy siihen ei suinkaan ole synnyinmaassa ja sen ihanissa ihmisissa, joita toki kaipailen. Siitä on kaksi vuotta aikaa kun kävimme sellaisella lomamatkalla, joka ei suuntautunut jomman kumman kotimaahan.

Capture

Kuva puhukoon puolestaan. http://www.kaleva.fi

 

Kyseessä on tyypillinen ulkosuomalaisen dilemma. Lomalla pitäisi mennä Suomeen mutta kun muuallakin olisi kiva joskus käydä. Jos kaikki lomat kuluvat Suomessa, saattaa siihen rutiiniin alkaa jossain vaiheessa haluamaan vaihtelua. Haikaillaan vaihteeksi ”omalle” lomalle, hotelliin, eikä sukulaisten nurkkiiin pyörimään. Vaikka ystäviä ja sukua on tärkeää tavata, myös heidän kanssaan kaipaa omaa tilaa. Kutsu serkun häihin tai kummilapsen kaste-/rippi-/ lakkiasjuhliin saattaa aiheuttaa yllättävää ahdistusta.

Sitten on tietysti niitäkin, joille Suomi on se ainoa oikea loma-paratiisi ja sinne mennään vaikka toinen jalka haudassa. Vuoden ympäri. Suomeen pääseminen on niin tärkeää että, matkoja muihin kohteisiin karsitaan sen vuoksi. Jos jostain syystä Suomeen ei pääsekään muutamaa kertaa vuodessa, iskee maailmanluokan eksistentiaalinen kriisi.

Kyseessä on myös käytännön syistä johtuva ongelma. Kaikkien lomapäivien ja matkustamiseen tarkoitetut rahojen tuhlaaminen Suomessa ravaamiseen turhauttaa. Nämä tekijät koskettavat niitäkin, jotka asuvat jo valmiiksi ulkomaisessa lomakohteessa, kuten Australiassa tai Floridassa. Esimerkiksi USAssa työskenteleville lomapäivät ovat harvinaista hupia, jotka varmasti lasketaan tarkkaan. Lennot Suomeen ja maan sisäiset juna- tai lentomatkat ovat tekevat yleensä järkyttävät kolon matkakassaan. Samalla rahalla kun pääsisi johonkin eksoottisempaan kohteeseen, jossa aurinko takuuvarmasti paistaa ja drinkki kiikutetaan altaan reunalle nopeammin kuin torakkaa ehtii sanoa. Onnellisia ovat ne, joille raha ja aika eivät tuota rajoitteita.

Puun ja kuoren välissä sen sijaan ovat ne, joiden puoliso on kotoisin jostain muusta kuin perheen asuinmaasta tai Suomesta. Se nimittäin tarkoittaa pakkolomia ei vain Suomessa vaan myös siellä perheen toisen aikuisen synnyinmaassa. Hankalaksi tilanne menee, jos mummolat sijaitsevat eri mantereilla. Muiden lomakohteiden suhteen on tikat aika nopeasti heitelty.

Pyrimme käymään tasapuolisesti sekä Suomessa että Libanonissa. Täytyy kyllä myöntää että, minulla Suomi voittaa, jos on pakko valita. Hiljaisuus, puhdas ilma ja luonto antavat mielen levätä kummasti enemmän kuin pakokaasuinen asfalttiviidakko, jossa lapsia ei voi päästää silmistään edes sekunninmurto-osaksi. Silti kaipaan myos sillöin tällöin tuota Lähi-idän pölyistä helmeä jossa äärimmäisyydet kohtaavat. Mutta mehän emme valitse, kummassakin käydään.

finland-905724_1920

Vaikeuksista huolimatta ulkosuomalainen keksii kaikenlaisia keinoja päästäkseen Suomeen. Ajassa ja rahassa säästää kun perheen toinen aikuinen lähtee jalkikasvun tai vain nuorimmaisen kanssa pyorähtämään sukulaisissa. Jos etätyö on mahdollista, moni ottaa joustosta ilon irti tekemällä Suomen reissulla töitä grillauksen ja saunanlämmittämisen välillä. Vietin kerran poikasen kanssa 5 viikkoa Suomessa. Mies oli matkassa mukana pari viikkoa, naputteli sähköposteja tuvan peräkammarissa ja ehti pyörähtää Saksassakin jossain välissä. Puhelut Amerikkaan se soitteli perunamaan reunalta.

Viimeinen niitti Suomeen vääntäytyneelle ulkosuomalaiselle ovat sellaiset sukulaiset ja kaverit, jotka eivät ymmärrä uhrauksen suuruutta. Nämä kiittämättömät olettavat ulkosuomalaisen ravaavan ympäri Suomea kahvittelemassa heidän luonaan. Eivät raivaa tilaa kalenteristaan niinä päivinä kun ulkosuomalainen on paikkakunnalla: ” Voi kun me ajateltiin käydä miehen siskolla muuten vaan kylässä tuossa 20 km päässä just silloin kun te olette paikkakunnalla… ” Viattomalla äänellä esitetty kysymys: ”Milloin te tulette taas uudestaan käymään täällä?”, saa ulkosuomalaisen näkemään punaista.

Tästä päästäänkin kivasti seuraavaan aiheeseen, joka saa ulkosuomalaisen repimään hiuksiaan. Voisivatkohan ne sukulaiset ja kaverit joskus tulla sinne ulkomaille kyläilemään?

19 thoughts on “Onko sinne Suomeen aina pakko mennä?

  1. -K- says:

    Mä olin viimeksi Suomessa lomalla (yhtä viikonloppuvierailua lukuunottamatta) 2 vuotta sitten. Eläinlauma ja isot koirat estävät pitkät reissut. Tai jos sellainen tehdään niin autolla pitkin Espanjaa, koirat kulkevat mukana. En mielelläni laita niitä ruumaan, vaikka ovat kyllä ruumassa sinne Suomeen monta kertaa matkustaneet, mutta toisella koiralla alkaa olla ikääkin jo.

    Suomi on ihana paikka kesällä (jos on hyvä sää) ja jouluna, mutta en osaa harmitella sitä etten sinne pääse. Onneksi Espanja on lähellä ja monet läheiset kaverit ja sukulaiset vierailevat täällä usein, osa useamman kerran vuodessa, osa ainakin kerran vuodessa. Meidän lapset ovat reissanneet Suomeen yksin melkein koko meidän täällä asumisen ajan. Lähtevät heti kun koulut loppuvat ja palaavat päivää ennen kuin koulu alkaa😀

    Se on harmi, ettei kaikki Suomessa asuvat ystävät ja kaverit ymmärrä sitä härdelliä mitä ulkosuomalaiselle siitä reissusta ja tapaamisista seuraa.

    Tsemppiä loppuraskauteen!

  2. lena / london and beyond says:

    Hei paljon onnea perheenlisäyksestä! Samassa jamassa ollaan – vauva voi syntyä ihan milloin vaan. Lääkäri jopa epäili, ettei enää ensi viikolla tarvitsisi mennä tapaamiseen. Odotellaan…

    Tää oli muutenkin kun mun kynästä tämä postaus. Tänä kesänä emme mene Suomeen – juuri tästä syystä. Mennään sitten jouluna. Syynä on toki myös hinta. Elokuun lopussa lähdemme Firenzeen, täältä kun pääsee yli kolme kertaa halvemmalla sinne suoraan kuin Kuopioon. Kuopion liput maksoivat melkein 400e per henkilö. Tuolla 400 kun pääsisi Dusselista aika kauas…

    • KatiAbiKhaled says:

      Hei ja onnea Dusseldorfiin. Toivottavasti syntyy pian ettei tarvitse enaa kauaa karvistella. Itsekin lasken jo paivia… Samoin, johonkin pain maailmaa ollaan menossa sitten ennen syksylla / jouluksi. Ehka sinne Suomeen tai sitten ihan muualle. Kunhan ensimmaiset rokotukset on saatu ja arki alkanut sujumaan, niin alan suunnittelemaan🙂 Onnea tulevaan koitokseen!

  3. Nomadi says:

    Meilla on myos se tilanne, etta asutaan eri maassa kuin kummankaan kotimaa, mutta emme anna sen hairita – yleensa ratkaisu on se, etta kaydaan kotimaissamme erikseen kerran tai pari vuodessa (yleensa viikko kerrallaan) ja muut lomat pari kertaa vuodessa suuntautuvat yhdessa jonnekin muualle. Eli ei, ei ole pakko aina menna Suomeen🙂 Tilannetta toki helpottaa se, ettei meilla ole lapsia ja asumme Euroopassa, joten lentomatkat lasketaan tunneissa eika vuorokausissa. On muutenkin ihan kivaa kayda kotona ilman puolisoa, niin etta voi keskittya perheen ja ystavien kanssa olemiseen, ilman etta pitaa toimia tulkkina ja yrittaa viihdyttaa kielimuurin taakse jaamisen takia mahdollisesti itseaan ulkopuoliseksi tuntevaa puolisoa (tulipa hirvittava monimutkainen lause :))

    • KatiAbiKhaled says:

      Tuo simultaanitulkkaus on tuttua puuhaa. Varsinkin alussa se oli varsin rasittavaa. Nykyaan teen sita paljon vahemman (jotekin mun vanhemmat ja mies on loytaneet yhteisen savelen kommunikoinnissa silla pienella englannin sanastolla jota mun vanhemmat puhuu) ja ehka siita on tullut sujuvampaa. Muutenkin vaihdan kielta lennossa.
      Tuo on muuten ihan totta etta ilman lapsia on helpompi ja halvempi reissata. Kahden mukulan ja kahden aikuisen kanssa kay kalliiksi!

  4. Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta says:

    Taannoin pohdiskelin ihan samoja ajatuksia niin, että yöunetkin meinas mennä🙂 Siis tässä kirjoituksessa: http://kukkulalta.com/lomansuunnittelustressi/
    En vieläkään ole varannut lippuja Suomeen, kun olis tosiaan kiva käydä välillä muuallakin kesällä. Mieluiten menisin Suomeen vasta elokuussa, kun koko muu Eurooppa lomailee ja kaikki paikat on täynnä ja hinnat kolminkertaisia, mutta sitten Suomessa jo koulut ja työt alkaa, eikä lapset ehdi viettää aikaa serkkujen kans samalla tapaa. Suomen sukulaiset ja ystävät ei todellakaan tajua, mikä järjestely Suomen lomissa on, ku pitää selvittää omien lomien lisäksi kaikkien muidenkin lomat, et löytyy se optimaalinen aika visiitille😀

  5. Kati says:

    Juuh, laskeskelin meidän tulevaa kolmen viikon reissu budjettia Suomeen. Alko hirvittää, kolme tonnia ei taida riittää. Sillä hinnalla oltais päästy tosiaan pitkälle. Mutta tämä kerta on ainutlaatuinen, pikku-Kimi tapaa ekaa kertaa minun puolen sukulaiset. Sille ei voi hintaa laittaa.

  6. Jonna / Lempipaikkojani says:

    Meille on tärkeää mennä Suomeen joka kesä. Etenkin lapsille se on tärkeää aikaa nähdä entisä kavereita ja sukua. Me ollaan kyllä kokonaan suomalainen perhe, niin silleen ei tarvi useamman maan välillä valita. Ja sitten syys- tai kevätlomalla voidaan tehdä joku “oikea” lomamatka. Me varataan lennot tai lautat aina jo tammikuussa, niin hinnat on halvempia. Tänä kesänä lennetään RyanAirilla Bremenistä ja viiden hengen lennot yhteensä 600€ eli ei paha lainkaan😀

    • KatiAbiKhaled says:

      Hyva hinta vain 600 egee! Varmasti Suomessa kayminen on tarkeata etenkin jos lapset ovat kasvaneet siella / heilla on kavereita ja muistoja Suomessa asuttujen vuosien ajalta.

  7. Héléna / Chez Héléna says:

    Minä haluan aina Suomeen kesäisin, erityisesti lasten takia. Muten kuten sanoit, minulla on aikaa siihen. Rahaa ei lopulta mene kuin lentoihin, koska saadaan asua isovanhempien luona. Kesäisin ei oikeastaan toisaalta ehdita kuin vierailemaan Suomessa ja Ranskan sukulaisissa, joihin niihinkin on hirmu pitkä matka… Useimmiten me ollaankin sitten kevät- tai syyslomalla kehitetty jotain ikiomaa. Pakkohan se on.

  8. Minna (I Basically Travel) says:

    Meillä oli tarkoitus käydä Suomessa kesällä, mutta lentojen hinnat oli jopa Englannista niin korkeat, että siirrettiin matkaa syksyyn. Toivottavasti ei sada vielä silloin lunta! Vaikka kavereita on kiva käydä tapaamassa, pääsyynä matkoihin on lähinnä ikääntyvät vanhemmat. Minua ei sinällään haittaa, milloin ollaan reissussa, joten ihmetellään sitten Suomen syksyä, kun kesä jää välistä!.

  9. Leila Karin Kiiskinen says:

    Olipa hyvä, nappiin kirjoitettu postaus, kiitos siitä! Tätä se juuri on! Jos menen Suomeen kesälomalla, ja sitten värjöttelenkin sateessa +10 , niin mietin miksi ihmeessä en jäänyt Italian aurinkoon rantalomalle, jos taas en mene Suomeen, siellä hellekesä, ja kaipaan saunan tuoksua ja yöllisiä tyynejä järvimaisemia. Usein olen tehnyt niin, että menen marraskuussa Suomeen tapaamaan sukulaisia ja ystäviä, vaikka ilma karmea,mutta lennot halpoja. Niin voin viettää kesälomani muualla. Mutta kun lapset olivat pieniä, niin kyllä se kesäinen Suomi-loma oli erikoisen tärkeä, sieltä syntyi lapsille rakkaus Suomeen, ja koko elämän kestävät iloiset muistot.

  10. Ninna says:

    Meillä Hollanti on se maa, jossa “pitää käydä”. Mielelläni käynkin – mutta sitten tulee mutta. Jos tulemme heti juhannuksen jälkeen, ovat hollannikkaat koulussa vielä, eli lapsiperheelliset eivät ole kesälomalla. Jos tulemme Hollannin loma-aikaan, menee se meillä aika loppukesään (no ei aina haittaakaan), mutta tutut ovat silloin lähteneet Ranskaan😀

    Olemme nyt yhtä kesää lukuunottamatta käyneet kaikkina kesinä Hollannissa. Välillä lomat on olleet sarjaa +13 astetta koko ajan ja sataa. Se on melko masentavaa, varsinkin kun Suomessa saattaa saada saman sään. Muutamat lomat ovat olleet tosi kivojakin.

    Viime lomalla kävi kuitenkin samalla lailla kuin joskus aiemmin – vanhoista virheistä ei aina opi. Lähdimme lomalle heti Jussin jälkeen ja vietimme lomasta leijonanosan miehen sukulaisten kanssa. VIRHE! Ei ikinä enää. Kun pääsimme kotiin, olin niin vihainen siitä tunteesta, että loma on mennyt appivanhempien oikkujen mukaan pinnistellen. He eivät nimittäin ole mitään “tyypillisiä hollantilaisia”, vaan pikemminkin tosi poikkeavia. Lapsille on tietysti aina tärkeää tavata ja haluan järjestää heille aikaa yhdessä. Itse mieluusti jätän kontaktin siihen, että nähdään pari-kolme kertaa lomalla ja loppuaika voidaan sitten lomailla.

    En oikein osaa sanoa mikä siinä on, mutta miehen vanhemmat ovat niin kireitä koko ajan ja muuttavat jo tehtyjä suunnitelmia päähänpistojen mukaan, että sellaisia “hiljaisia yhteentörmäyksiä” syntyy jatkuvasti. Esim. jos menemme lasten kanssa uimaan, heidän mielestään on lähdettävä TASAN 60min päästä sisääntulon jälkeen pois, siinä välissä on PAKKO syödä porkkanaa, omenaa ja omenamehua. He haluaisivat, että leikki-ikäiset lapset sitten istuisivat heidän kanssaan hipihiljaa tuoleilla ja “rentoutuisivat”. Se on jotenkin epänormaalia, kun he haluaisivat kuitenkin leikkiä ja liikkua. Summa summarum – yhdessäolo ei ole helppoa ja siitä tekee erityisen karvasta se, että ne hetket voivat täyttää kohtuuttoman ajan siitä omasta ainoasta lomamatkasta.

    Loppuvuodesta meillä ei ole välttämättä sitten rahaa matkustaa, vaikka aikaa voisi ollakin. Mutta juu, aina pitää jotain valita – ja ihan kiva, että niitä appivanhempia vielä on.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s