Parasta ulkosuomalaisuudessa

Olen mieluummin ulkosuomalainen kuin suomalainen. Tuossa yhdyssanassa, joka muodostuu kahdesta sanasta, ”ulko-” ja ”-suomalainen” kiteytyy kulttuurisen identiteettini kaksi puoliskoa.

Ensimmäinen osa, ”ulko-” edustaa minulle tärkeää identiteettini osaa. Se näkyy ja tuntuu päivittäisessä elämässäni enemmän kuin suomalaisuus. Katselen synnyinmaatani etäältä, ulkoapäin. Seuraan kyllä Suomen asioita tarkasti mediasta, vähintään uutisotsikot päivittäin. Luen blogeja ja kolumneja ajankohtaisista asioista. Olen silti ulkona arkielämästä ja käytännön kosketus suomalaiseen elämänmenoon puuttuu. Olen vähän pihalla ja siihen tyytyväinen.

paris-1426150_1920

Ilman ulkosuomalaisuutta olisin jäänyt vaille monesta asiasta, jotka merkitsevät minulle niin paljon. Suurella todennäköisyydellä en olisi saanut tilaisuutta tavata lukuisista eri kulttuureista ja maista tulevia ihmisiä ja työskennellä heidän kanssaan. En olisi tottunut puhumaan kolmea kieltä sekaisin arjessani. En ehkä olisi monikulttuurisessa parisuhteessa. Se lista on pitkä.

Uskon lujasti että tulevaisuus on monikulttuurinen ja monikielinen. Lapseni jäisivät paitsi näistä suuremmoiseista lahjoista, joihin he nyt saavat kasvaa. Lisäksi he, kuten minäkin, oppivat että asioita voi tehdä ja tarkastella niin monella eri tavalla.  Kuten monille muillekin ulkosuomalaisille vanhemmille, se on kenties kaikkein tärkeintä ulkomailla asumisen antia. Siksi haluan kasvattaa lapseni maailmankansalaisiksi, en ainoastaan suomalaisiksi. Se on valinnanvapautta olla itsensä ja kerätä, kuten niin usein mainittu, ne rusinat pullasta, suklaahiput keksistä tai kirsikat kakusta. Miten vaan, tulos on sama.

hyacinth-1369537_1280

Sanan toinen osa ” -suomalainen” edustaa minulle Suomen passia, äidinkieltä ja taustaani, joka väistämättä vaikuttaa arvoihini ja normeihini. Luullakseni osin alitajuisesti. Siellä se suomalaisuus jyllää taustalla. Välillä saan itseni kiinni tietynlaisesta ajattelumallista tai reagointitavasta, jonka tunnistan hyvin suomalaiseksi.

Olen kiinnostunut toisista suomalaisista kun heihin täällä törmään ja nautin puhuessani suomea. Suurin osa ystävistäni Alankomaissa on suomalaisia. Jotenkin toisiin suomalaisiin on helppoa tutustua. En silti koe tarvetta korostetulle suomalaisuudelle ja suomen kielen alustalle asettamiselle, johon joskus ulkosuomalaisten keskuudessa törmää.

Stuart Hall, tunnettu jamaikalais-englantilainen sosiologi, on sanonut seuraavalla tavalla: Kulttuuriset identiteetit juontavat juurensa aina jostain, niillä on oma historiansa mutta ne ovat silti jatkuvassa muutoksen tilassa. Sanan ulkosuomalainen ensimmäinen osa, ”ulko-” on minulle tärkeämpi kuin sen jälkimmäinen osa, ”-suomalainen”, koska ei edusta juuriani vaan tätä hetkeä ja tulevaisuutta.

Stuart Hall, obituary, Agenda

Nämä pohdintani tällä kertaa ovat vastaus Longon and Beyond – blogin Lenan haasteeseen ulkosuomalaisille bloggaajille. Lista muiden ulkosuomalaisten bloggaajien ajatuksista tästä samasta teemasta löytyy Lenan blogista.

Advertisements

Blogin tarina – keskeneräiset kirjoitukset

Kiitos, Sanna, haasteesta. Arvostan kovasti. Tapani mukaan ehdin reagoida vähän jälkijunassa.

Aloitin blogin jo pari vuotta sitten, perinteisesti elämän suuressa murroskohdassa. Olin jäänyt äitiyslomalle ja tuntui että bloggaaminen olisi hyvä keino opetella jäsentämään ajatuksia. Viihdyttiväthän lukuisat perheblogit yösyöttöjen jälkeisinä unettomina hetkinä. Kuvittelin myös naiivisti, että lapsen syntymän jälkeen olisi muka aikaa kirjoitella. Hah, miten väärässä olinkaan.

Alussa minulla oli vaikeuksia päättää, mihin tehdä raja yksityisen ja julkisen välillä. Monet suositut blogit, joita seuraan, antavat lukijan kurkistaa bloggaajan elämään hyvinkin avoimesti. Blokkaaajat laittavat usein kuvia itsestään ja perheestään. Minua sellainen ahdistaa jo ajatuksen tasolla. Olen kiusallisen tietoinen siitä faktasta, joka mukaan kaikki, minkä nettiin laitat myös pysyy siellä. Kuin ydinjäte ja vanhat paristot. Olen ehkä vanhemmiten tullut introvertiksi, vaikka kasvotusten avaudunkin itsestäni ja asioistani. Pohdin edelleenkin usein tätä rajanvetoa. Siihen vaikuttaa mieheni kotimaan kulttuuri. Libanonissa ei niin sanotusti pestä pyykkiä ulkona, eli ei puhuta perheen asioista kodin ulkopuolella. Ulospäin annetaan vaan vaan kuva että niitä tahroja ei koskaan ollutkaan ja ne paidat olivat tosi kalliita.

Monen ulkomailla asutun vuoden jälkeen halusin pitää suomen kieltä yllä. Oli järkytys huomata, kuinka moni yksinkertainenkin kielioppiasia oli painunut unholaan. Valitettava totuus on se, etten pystyisi muotoilemaan edes virallista sähköpostiviestiä suomeksi, jos kohtalo heitettäisi minut Suomeen töihin. Yritin alusta alkaen pitää kielen tason kohtalaisena, ettei ihan hirveästi hävettäisi. Jos löydän jostain kirjoituksesta kirjoitusvirheen, punastun. Monesti joudun tarkistamaan Googlen avulla oikean kirjoitusmuodon.

IMAG0325

Mietin myös, mistä aiheista kirjoittaisin. Jotenkin se on muotoutunut niin että, pyrin kirjoittamaan rajatusti ulkosuomalaisuudesta, ulkomailla asumisesta, monikulttuurisesta perheestä, lastenkasvatuksesta ulkomailla ja muista vastaavista teemoista. Näihin kiteytyy oikeastaan sekä henkilökohtainen elämä että oma ammatti-identiteetti. Poikasen syntymän jälkeen olen saanut vain pätkätöitä. Onneksi ne liittyvät aina rakastamaani sektoriin eli kansainväliseen muuttoon, oli kyseessä sitten relocation, viisumiasiat tai muu vastaava. Ajattelen aina asiakkaita lämmöllä ja empatialla. Uskoisin jokaisen muuton aiheuttamassa vuoristoradassa tai kulttuurishokissa kärvistelen sitä tarvitsevan.

Olen tuuribloggari eli bloggaan silloin kun on aikaa ja inspiraatiota. Valitettavasti nämä kaksi eivät yleensä kohtaa. Siitä johtuen pyötälaatikkoni on täynnä keskeneräisiä kirjoituksia. Toivoisin voivani postata vakaasti esimerkiksi kerran viikossa. Eipä ole vielä tapahtunut. Silti blogi on tärkeä ja välillä skarppaan sen suhteen. Tavoitteet ja tarjoitus ovat tiivistyneet matkan varrella mutta suunnilleen samat kuin alussakin. Eniten nautin toisten ulkosuomalaisten blogien lukemisesta.

Lähettäisin haasteen eteenpäin Avaruusponi – ja Appelsiinipuun alla – blogeihin.

Liebster Awards blogihaaste

Ohhoh! Sain blogin historian ensimmäisen haasteen Minnalta mainiosta Our Osaka Blogista.iKiitos vaan! Vihdoinkin sain aikaiseksi vastata siihen.

Liebster Awards on vähän niinkuin kiertokirje ja tarkoitettu pienille (alle parisataa seuraajaa) blogeille. Tarkoitus on tuoda näkyvyyttä blogille ja sillä tavalla pistää hyvä kiertämään. Liebsterhän on siis saksaa ja kääntyy tarkoittamaan positiivisia asioita, kuten kivoin, miellyttävin, rakkain ynnä muuta sellaista.

Haasteessa vastataan kysymyksiin ja heitetään viestikapula 11 muulle bloggaajalle. Tässä Minnan kysymykset ja minun vastaukseni.

1. Mikä on suosikki lainauksesi? > Tämä paha kysymys, koska minulla ei ole vain yhtä lempparia. Yksi kaikkien aikojen suosikeista on “Nolite te bastardes carborundorum” uskomattoman hienolta Margaret Atwoodilta.

2. Jos tietäisit kuolevasi huomenna, mitä tekisit tänään? > Viettäisin koko päivän lapseni ja muun perheeni seurassa.

3. Jos voisit palata ajassa taaksepäin, minkä ikäinen haluaisit olla ja miksi? > Haluaisin palata vuoteen, jolloin olin 20. Siinä iässä olisin voinut valita asioita, joiden valitseminen yli kolmikyppisenä ei ole enää niin helppoa.

4. Mikä on paikka, jossa et haluaisi käydä? > Luulisin että jotkut keski-afrikan maat kuten Chad.

5. Millainen on tyypillinen suomalainen? > Vaaleahko tyyppi, joka tykkää ulkoilmaelämästä, kierrattää, uskoo tasa-arvoon ja syo perunoita.

6. Mikä tulee ensimmaiseksi mieleen lapsuudestasi? > Kesä.

7. Mitä elämää helpottavaa juttua ilman et voisi elää? > Voisin tietysti elää ilman internettia ja älypuhelinta, mutta kun en halua. Siitäkin voisi tietysti keskustella, helpottavatko nämä elämää vai tekevatko sen hankalammaksi.

8. Urheilulaji, jota et pidä urheiluna. > Mikä tahansa moottoriurheilu.

9. Riisi, pasta vai peruna? > Riisi, koska voisin syoda sushia ja muuta japanilaista ruokaa aamusta iltaan.

10. Uskonto avaruusolentoihin? > Kyllä, mielestäni olisi lyhytnäkoistä ajatella että vain maapallolla on elämää.

11. Jos et olisi syntynyt ihmiseksi, mikä eläin haluaisit olla ja miksi? > Joku villieläin, joka elää mahdollisimman kaukana ihmisistä.

Liebster Awards 2

Haastan seuraavat blogit vastaamaan 11 kysymykseen. Valitsin nämä, koska pidän heidän tavastaan kirjoittaa sekä aiheista, joita ne käsittelevät. Sitä en osaa sanoa, montako seuraajaa  niillä on. Toivottavasti monta. Rikon vähän sääntöjä, sillä Blue Abaya ei ole mikään pieni blogi. Halusin silti mainita sen, koska se on niin törkeän hyvä.

Globe called home http://globecalledhome.fi/

Australiaan https://australiaan.wordpress.com/

Sannan kupla http://sannankupla.com/

Dagboek http://www.tuulisaarikoski.com/

Blue Abaya http://www.blueabaya.com/

  1. Mihin maahan muuttaisit, jos voisit, ja miksi.
  2. Mitä kaipaat Suomesta eniten?
  3. Nimeä kirja, sävellys tai maalaus, joka on vaikuttanut elämääsi.
  4. Mihin asiaan et koskaan tule tottumaan nykyisessä asuinmaassasi?
  5. Minkä vinkin antaisit henkilolle, joka on muuttamassa ulkomaille?
  6. Montaako eri kieltä perheessäsi puhutaan?
  7. Missä haluaisit viettää eläkepäiväsi?
  8. Suomalainen (perinne)ruoka, jota valmistat usein.
  9. Mikä on parasta, mitä muutto nykyiseen asuinmaahasi on elamääsi tuonut?
  10. Mitkä kolme asiaa ärsyttävät eniten nykyisessä asuinmaassasi?
  11. Suosikkivuodenaikasi ja montako kuukautta vuodessa voit nauttia siitä nykyisessä asuinmaassasi?

Vastauksianne mielenkiinnolla odotellessa,