Nakkena saunassa ja muuallakin

“Mitäh.. missä sun housut on? Äkkiä jalkaan ennenkuin naapurit näkee.” Kuului kauhistunut älähdys, ponkaistessani ylos sohvalta. Olin makoillut olkkarissa, peiton alla ihan vaan alkkarit jalassa. T-paita oli myös päällä. Tässä vaiheessa raskautta se nyt vaan on kaikkein mukavinta. Eipä tullut mieleen laittaa sen enempää vaatteita päälle, kun kerran kotona oltiin. Tuskin meidän naapureitakaan hirveästi kiinnostaa seistä ikkunassa kyttäämässä, mitä täällä tapahtuu. Jotenkin unohdan meidän erilaisen suhtautumisen nakuiluun aika usein. Vedin sitten verkkarit jalkaan.

Melkein kaikille pallontallaajillehan nakuilu on punainen vaate. Kenties stereotyyppisesti kuvittelen amerikkalaisten liittävän alastomuuden aina ja kaikissa tilanteissa seksuaalisuuteen. Joillekin toisista kulttuureista tuleville alastomuus viittaa epäsiveellisyyteen ja huonoon käytökseen toisten ihmisten seurassa.
Moinen häveliäisyys naurattaa, ärsyttää tai hämmentää meitä suomalaisia tai ainakin minua. Pidämme alastomuuden seksualisointia kaksinaismoralistisena kun samalla televisio on täynnä paljasta pintaa ihan parhaaseen katseluaikaan. Nakuilun demonisointi närkästyttää meitä, alastihan kaikki ovat tähän maailmaan tulleet.

Jotenkin alastomuus on ollut minulle aina luonnollista ilman epäsovinnaisia mielleyhtymiä. Taidekoulussa piirsimme alastonta mallia. Opin näkemään mallin varjona, valoina ja muotoina, jotka piti yrittää toistaa paperille. Olin itsekin mallina. Piirustusmallina patsastellessa tienasi kivasti taskurahoja ja saattoi vaikka nukahtaa, jos sattui sopivan rento asento. Spencer Tunickin vieraillessa Helsingissä vuosituhannen alussa, osallistuin tietysti valokuvainstallaatioon satojen muiden Aatamin- ja Eevan asuisten kanssa. Valoisana ja lämpimänä loppukesan yonä se oli mielestäni upea kokemus.

Viaton suomalais-ugrilainen suhtautumiseni nakuiluun varmaan johtuu myos kulttuuriperinteestäni. Suomalaisille alastomuus tuntuu olevan niin paljon normaalimpi asia kuin monille muille. Ilmeisesti tämä johtuu osittain meidän saunakulttuuristamme. Saunahan on perinteisesti pyhä paikka.

Saunassa suomalainen kulttuuri kiteytyy. Kun puhutaan maahanmuuttajien onnistuneesta kotoutumisesta, muistetaan usein mainita että, hänhän myos rakastaa saunomista. Vieraileville ulkomaaneläjille naytetaan Suomen suven parhaat puolet saunottamalla heitä koivuvihdan kanssa ja tuuppaamalla sitten kylmään järveen. Mutta hei, sehän on oikeastikin tosi mahtavaa.

Sauna on myos sellainen paikka, jossa alastomuuteen liittyvat kulttuurierot helposti kulminoituvat. Silloin tarvitaan ymmärrystä kummaltakin puolelta.

Symppaan kovasti erästä brittilaistä (jolla on kaiken lisäksi intialaiset sukujuuret) tuttavaani. Hän oli kokenut elämänsä järkytyksen vieraillessaan silloisen suomalaisen tyttöystävän vanhempien luona. Tämä taisi tapahtua joskus yli kymmenen vuotta sitten. Perhe oli huolehtinut vieraastaan ehkä liiankin hyvin, koska jossain vaiheessa heppu oli joutunut saunaan koko perheen kanssa. Siis ihan kaikki perheenjäsenet, äitiä ja sisaruksia myoten, istuivat lauteilla peput paljaina täysin pokkana. Siinä varmaan ajateltiin tosi lämminsydamisesti että, toivotetaan uusi vävypoika tervetulleeksi perheeseen.
Mutta haloo, jotain rajaa! Olisivat kyllä voineet olla edes vähän vieraskoreita ja laittaa edes uikkarit päälle.

Myöhemmin illalla olin jo sängyssä, kun alkoi kuulumaan erittäin nopeaa paljaiden jalkojen läpsytystä parketilla. Mieheni oli kurvannut vielä jääkaapilla ennen nukkumaan menoa, vain alkkarit (iiik!) jalassa. Paitaakaan ei ollut päällä, niinkuin minulla aikaisemmin päivällä. Kuulemma kukaan naapureista ei varmasti huomannut mitään, vaikka keittiön verhot olivan olleet auki. Hän oli toiminut niin nopeasti!

Luulen että, alamme molemmat lähestyä kultaista keskitietä tässä asiassa.

Advertisements

Äitiysloma maailmalla

Yllätyin kun sain tietää kiinalaisen työkontaktini Lilyn palanneen äitiyslomalta.  Miten ihmeessä näin nopeasti, minä taivastelin.

Kiinassa äitiysloman pituus on 98 päivää, joista 15 voidaan ottaa ennen laskettua aikaa. Loman aikana äiti saa samansuuruista palkaa kuin ennen lomaakin. Selitys Lilyn nopeaan töihin palaamiseen löytyi kotoa. Hänen miehensä työskentelee kotona, jonka lisäksi heillä on kodinhoitaja ja lastenhoitaja.

Toisin kuin meillä Euroopassa, palvelusväen palkaaminen kotiin on Aasian maissa tavallista korkeamman sosiaaliluokan ja maassa asuvien ekspatriaattien keskuudessa.  Tätä taustaa vasten ymmärrän osittain Lilyn päätöksen palata töihin ennen neljäntoista viikon pituisen äitiysloman loppumista. Toisaalta tällä hetkellä esikoista odottaessani epäilen, olisinko itse päätynyt samaan ratkaisuun.

177

Kotona on aikaa pesta leluja.

 

Asuinmaassani Alankomaissa palkallisen äityisloman pituus on 16 viikkoa, joista 4-6 viikkoa voidaan ottaa ennen laskettua aikaa. Äitiysloman aikana työnantajan ei ole mahdollista katkaista työsuhdetta.  Tämän jälkeen on mahdollista ottaa palkatonta vanhempainvapaata 13 viikkoa. Se, miten vapaa järjestetään, riippuu työnantajasta. Useimmiten äiti palaa töihin osa-aikaisena sekä taloudellisista syistä että työnantajan toiveesta. Siten yksi tai useampi päivä viikosta käytetään vanhempainvapaaseen.

Olen odotusaikana jo monta kertaa ehtinyt stressata, miten järjestän äitiyslomani ja mahdollisen vanhempainvapaan.

Minua odotetaan töihin neljäksi päiväksi viikossa äitisyloman jälkeen. Mieheni voisi todennäköisesti työskennellä kotona yhden päivän. Silti tuntuu kammottavalta laittaa kolmen kuukauden ikäinen lapsi päiväkotiin edes muutamaksi päiväksi viikossa. Ongelmaa eivät helpota päiväkotimaksut, jotka verottaisivat yli puolet palkastani. Alankomaissa hinnat ovat moninkertaiset Suomeen verrattuna. Monet täkäläiset vanhemmat ratkaisevat asian niin että, jättävät lapset isovanhemmille.

Verrattuna tilannetta suomalaiseen äityislomaan ja päivähoitomaksuihin on tunnustettava, kyllä, olen kateellinen.

maternity leave

Toisaalta niin on puoli muuta maailmaakin. Suomalaisilla äideillä on mahdollisuus sellaiseen ylellisyyteen kuin aika, jota ei mikään korvaa. He kykenevät olemaan läsnä lastensa elämän alkutaipaleella ja samalla säilyttämään tyopaikkansa. Se ei valitettavasti ole samalla tavalla mahdollista kaikille vanhemmille.

Välillä on ihan mielenkiintoista saada tietää, miten muualla toimitaan.

Esimerkiksi amerikkalainen nettisivu Mommyish hehkuttaa suomalaisesta äitysilomasta.Vaikka Kiinan äitiysloma ei ylläkään pohjoismaisen tasolle, on sikäläisillä äideilla kuitenkin paremmin asiat kuin rapakon takana.  USA:ssa äityisloma on olemassa, pituudeltaan 12 viikkoa, ikävä vain että, se on palkatonta. Mikäli rahallista korvausta on odotettavissa äityisloman aikana, riippuu täysin tyonantajasta. Verrattuna muihin maailman maihin, tulos ei ole kehuttava. On ilmiselvää että, taloudelliset vaikeudet, puhumattakaan perheelle koituvista muista ongelmista, ovat suora seuraus tästä. Jopa Meksiko tarjoaa äideille 12 viikkoa palkallista lomaa.

Kaikki on siis suhteellista ja Alankomaissa on moni asia kuitenkin hienosti järjestetty.

Kirja-arvostelu: Monikulttuurinen perhe

Monikulttuurinen perhe (2009) on kolmen kirjoittajan kokoama ja Kustannus Oy Arkin julkaisema uutuus aiheesta, josta ei ole kirjoitettu liikaa.

Kirja käsittelee kahden kulttuurin kohtaamista samassa perheessä. Kyseessä on siis odotettu ja tarpeellinen teos, joka toivottavasti löytää lukijansa niin kotimaasta kuin ulkosuomalaisten joukosta. Se on kiinnostava eri kulttuurien kanssa työskenteleville samoin kuin niille, joiden lähipiiristä monikulttuurisia perheitä ja -pariskuntia löytyy.

Globalisaation myötä maailma on pienentynyt, ja monikulttuurisuudesta on tullut osa suomalaisen arkipäivää. Kirjoittajat Jonna Roos, Ritva Viertola-Cavallari ja Päivi Oksi-Walter ovat kaikki suomalaisia naisia, joilla on runsaasti kokemusta monikulttuurisesta perhe-elämästä sekä Suomessa että ulkomailla. Lisäksi he ovat monella tapaa tekemisissä monikulttuurisuuden kanssa ammateissaan kouluttajana, tutkijana, terapeuttina ja toimittajana. Kirjoittajat käsittelevät aihetta laajasti ja syvällisestikin, he myös kertovat omista kokemuksistaan avoimesti. Naisnäkökulma korostuukin teoksessa usein. Muistettakoon, että vaikka suomalaisista useimmiten naiset päätyvät kahden kulttuurin suhteeseen, moni suomalainen mies on myös monikulttuurisessa liitossa.

monikulttuurinen perhe crop pic

Perheen kotona syntyy kolmas kulttuuri, kun kumpikin puoliso tuo suhteeseen oman taustansa.  Kahden kulttuurin perheessä elävä kohtaa yleisien parisuhteeseen liittyvien kysymyksien lisäksi sellaisia haasteita, jotka nousevat esimerkiksi lasten kasvattamisesta kaksikielisessä ympäristössä, kahden erilaisen perhekäsityksen sopeuttamisesta yhteen tai lainsäädännöstä ja oikeuksista. Jälkimmäisistä on kirjan lopussa helppolukuinen opas. Ylipäätään käsitellään sellaisia tekijöitä, jotka eivät haasta samasta kansallisuudesta ja kulttuurista tulevia puolisoita. Teoksessa käsitellään uskontoa kulttuurin osa-alueena ja siten puolisoiden arvomaailmaan vaikuttavana tekijänä. Monikulttuurinen perhe-kirjan tavoitteena on tukea kahden kulttuurin pariskuntia ja perheitä sekä muistuttaa niistä laajoista mahdollisuuksista, joita kulttuurien moninaisuus tuo elämään.

Kirjan merkittävin anti piilee oivalluksessa, jonka mukaan perheen kotona syntyy kolmas kulttuuri, kun kumpikin puoliso tuo suhteeseen oman taustansa. Kirjailijat korostavat kolmannen, perheen oman, kulttuuriin olevan antoisa ja rikas kasvualusta sekä vanhemmille että lapsille. Kirja tuo myös peilin lukijan omien kasvojen eteen avaten ovia psykologisesti omaan kehityshistoriaan ja persoonallisuuteen. Se varoo ja varoittaa lukijaa käsittelemästä aihetta ongelmalähtöisesti. Toisaalta paikoin lipsutaan liikaankin varovaisuuteen.

Nuorten 20- ja 30-vuotiaiden aikuisten piiristä, etenkin korkeakouluissa opiskelleista, löytyy runsaasti monikulttuurisia pareja ja kahdenkulttuurin liittoja pidetään melko tavallisina vaikkakin haasteellisina. Kyseessä on aihepiiri, johon liittyvän keskustelun tarve on suuri ja tulee varmasti lisääntymään. Siksi onkin ilo huomata, että kysyntään alkaa löytyä entistä enemmän tarjontaa. Monikulttuurinen perhe-kirja sisältää paljon asiaa, mutta on myös viihdyttävää luettavaa kenelle tahansa asiasta kiinnostuneelle.

Tama teksti on julkaistu Suhdesoppa parisuhdesivustolla