Lapseni puhuu huonoa suomea

Ja se riittää ihan hyvin.

Tilanteemme on aika tyypillinen ulkosuomalaisille. Elämme Baabelin tornin varjossa. Pääsääntöisesti puhun suomea kun olen kaksi lapsen kanssa, yhdessä puhumme englantia, mies puhuu välillä arabiaa. Päiväkodissa lapsi puhuu englantia ja hollantia. Puhun hollantia itse töissä ja välillä harjoittelemme sitä kotona lapsen kanssa. Poikasen puheessa kuulee usein kolmea kieltä samassa lauseessa, mikä on normaalia kolmi-nelivuotiaana. En ole monikielisyyden asiantuntija mutta se on ollut osa elämääni ja erilaisia perhekuvioitani viimeisten vuodet. Kokemukseni perusteella monella kielellä ei lapsen päätä voi saada sekaisin.

Onnekseni en ole koskaan törmännyt kovin negatiivisiin käsityksiin monikielisyydestä. Kukaan ei esimerkiksi ole vaatinut minua puhumaan ainoastaan hollantia lapselleni, vain sen takia, että asumme Alankomaissa. Valitettavasti vastaavista tapauksista kuulee toisinaan. Suurimmaksi osaksi reaktiot ovat siis olleet positiivisia.

Monikielisyyteen suhtaudutaan silti usein ongelmalähtöisesti sen sijaan, että sen ajateltaisiin olevan luonnollista. Siitä huolestutaan jo siinä vaiheessa kun pulla on vielä uunissa. Suurimmalle osalle maailman ihmisistähän monikielisyys ja kielten sekoittaminen puheessa on normaalia. Ihan ilman sen kummempia metodeja, joilla arkista kielenkäyttöä yritettäisiin järjestää tai kielikylpyjä. Yritän lähestyä kielten sekamelskaa elämässämme tästä näkökulmasta käsin.

ccaaf0272ffd3891f2ea0025ccf44f1b083108e2e59e1532b93a98f99a680abf

Kuulun selvästikin siihen ryhmään ulkosuomalaisia, jotka opettavat suomen kieltä jälkikasvulleen niiltä main, missä rima on matalimmalla. Törmään usein ulkosuomalaisiin, jotka tekevät suomen kielestä itseään isomman numeron. Henkilökohtaisesti niskakarvani nousevat pystyyn jos vanhempi teeskentelee, ettei ymmärrä kun lapsi puhuu jotain muuta kieltä kuin suomea, eikä suostu vastaamaan lapselle ennenkuin tämä on saanut puserrettua asiansa suustaan suomeksi.

En vaadi tai järjestelmällisesti kouluta kolmivuotiastani oppimaan täydellistä suomea. En ole tilaillut läjäpäin suomalaisia videoita, kirjoja ja muuta suomenkielistä materiaalia lapsoselle. En ole, enkä ainakaan vielä aio ilmoittaa häntä Suomi-kouluun. Tärkeysjärjestyksessäni uimakoulu ja musiikkikoulu tulevat ensin, koska uskon poikasen hyötyvän niistä enemmän.

En ole koskaan käyttänyt sen kummempia keinoja suomen kielen vahvistamiseksi. Kuuluisaa ”yksi vanhempi – yksi kieli”- metodia harkitsin vakavasti ehkä viisi sekuntia lapsen ollessa muutaman kuukauden ikäinen. Totesin sen käytännössä aivan mahdottomaksi toteuttaa. On ollut luonnollisempaa puhua sitä kieltä, mikä kulloiseenkin tilanteeseen sopii. Se, että itsepintaisesti jankkaisin lapselle vain suomea missä vain milloin vain, olisi hankalaa. Se ei myöskään olisi tarkoituksenmukaista.

multilingual_o_172217

On erittäin epätodennäköistä. että lapseni muuttaa Suomeen, ainakaan lähitulevaisuudessa. Hän tuskin hyppää suomalaiseen koulujärjestelmään, jossa sujuva kielitaito olisi avainasemassa. Mikäli ulkosuomalaisen suunnitelmissa on palata Suomeen lasten ollessa kouluikäisiä, on suomen kielen ylläpitäminen tietysti tärkeää ja perusteltua. Ulkosuomalaisten lapsille on tarjolla monenlaista tukea suomen kielen oppimiseen. Monessa maassa on Suomi-koulu, Kulkuri toimii maailmanlaajuisesti ja montaa muutakin virikettä löytyy. Joissakin kansainvälisissä kouluissa on jopa mahdollista saada suomen kielen opetusta normaalin opetussuunnitelman ohessa. Jos muuttaisimme johonkin toiseen maahan, yrittäisin löytää mieluummin hollanninkielisen kerhon. Sitä kieltä lapsi kuulee kotona vähemmän kuin suomea.

Suomen kieli on oma äidinkieleni ja siinä mielessä tärkeä osa oma ilmaisuani. Siksi haluan myös puhua sitä lapselleni. Henkilökohtaiset nostalgia- tai identiteettisyyt eivät mielestäni ole silti riittävä peruste sille että, alkaisin panostamaan lapsen suomen kielen tasoon. Suomi on minulle tärkeä kieli mutta ei tarkoita sitä, että sen täytyisi olla sitä myös lapselleni. Poikanen pärjää mainiosti sillä suomella, jonka minulta oppii. Jos joskus tarvetta ilmenee, hän voi opetella sitä tai mitä muuta kieltä tahansa, paremmin vanhempana. Suomihan ei ole varsinainen maailmankieli, jonka voisi ajatella olevan hyvin oleellista tulevaisuuden menestymisen kannalta.

Mieluummin yritän tukea monikielisyyttä. Ihmisellä voi olla monta kotimaata, kulttuuria ja äidinkieltä. Jos puheessa kuuluu aksentti, mitä se haittaa? Niinhän on suurimmalla osalla maailman ihmisistä.

 

 

Advertisements

Skype – vaarit ja Facetime-mummut

Isovanhempien osallisuus perhe-elämään on kuulema ollut tapetilla Suomessa kuluvan vuoden aikana. Suomessa voivottelun keskiössä on ollut vanhuksien väsymys lastenhoitoon ja heidän hyväntahtoisuutensa väärinkäyttö. Siitä on kirjoittanut osuvasti muiden muassa Salamatkustaja.

Kirjoitin aikaisemmin hollantilaisesta isovanhemmuudesta ja heidän roolistaan yhteiskunnassa. Kuten suomalaisessakin julkisessa keskustelussa, ne ääripäät tuntuvat nousevan esille. Joillekin on ihan normaalia että, jälkikasvu menee koulupäivän jälkeen mummolaan ja isovanhempien tuki säästää päivähoitokustannuksissa satoja euroja kuussa. Toisaalta on niitä mummoja, jotka eivät koskaan halua osallistua lastenlastensa arkeen. Ei edes sellaisissa tilanteissa, kun apua todella tarvittaisiin. Esimerkiksi jos jompi kumpi vanhemmista sairastaa vakavasti, toinen on kiinni töissä ja lapset niin pieniä etteivät vielä itsenäisesti pärjää.

grandparents-1054311_1920

 

Isovanhempien osallisuus tai pikemminkin osallistumisen puute on iso asia myös ulkosuomalaisille. Jos perheen ulkopuolista tukea arjen pyörittämiseen tarvitaan, saa sitä rahalla vierailta ihmisiltä. Kumpaankin mummolaan on sen verran matkaa että, itse mietin, miten mummut ja vaarit saisi pidettyä mukana meidän elämässämme. Toiseen menee 12 tuntia ovelta ovelle, toiseen pikkuisen vähemmän. Kummassakin maassa on tähän asti käyty noin kerran vuodessa. Isovanhempien ikääntymisen ja sairasteluiden takia heidän matkustamisensa Alankomaihin on käynyt yhä rajoitetummaksi.

Skype tai FaceTime on meille, kuten varmasti monille muillekin ulkosuomalaisille, muodostunut aivan korvaamattomaksi. Monille toimii säännollinen, yhteisesti sovittu soittoaika. Skypen kautta on laulettu laulettu ja loruiltu, kiukuteltu, jaettu kuulumisia, näytetty autoleikkeja ja ruokailtu yhdessä. Tällä viikolla esiteltiin uusia lenkkareita ja hyppytemppuja joita ne jalassa voi tehdä. Aina eivät nämä tapaamiset mene aivan putkeen. Vilkasta kolmivuotiasta kiinnostaa useimmiten ympäriinsä juoksentelu ja kiljuminen juuri silloin kun Skypen soittoääni pärähtää. Eipä sitä yleensä saa pysymään missään tilanteessa kovin pitkään paikallaan. Jaan myos kuvia Facebookissa omille vanhemmilleni, Whatsupilla miehen siskolle. Onneksi oma äitini osaa käyttää tietokonetta ja miehen äidille on atk-apua ihan vieressä. Jos niin ei olisi, voisi yhteydenpito olla melkoisen vaikeaa. Monille vanhuksille internet voi olla vähän liian abstrakti käsite. Lastenkirjoja, palapelejä, CD levyjä ja vaatteita on kulkenut ihan perinteisessä postissa meillepäin.

for-reading-752607_1920

Muitakin tapoja pitää yhteyttä onneksi on. Valokuva-albumin kokoaminen yhteisistä hetkistä. Sukupuun tekeminen lasten ja isovanhempien projektina. Mummolle voisi vaikka ehdottaa (ilta)satujen lukemista nauhallle. Jos mahdollista, yhteinen loma jossain muualla kuin mummolassa tai ulkosuomalaisten asuinpaikassa voisi olla hieno kokemus. Osta päiväkirja, johon lapsi ja isovanhempi kirjoittavat vuorotellen jotain ja lähettävät sitten takaisin. Mikä ihana muisto siitä jää.

Onko teillä kikkakolmosia maantieteellisen välimatkan voittamiseen? Miten teillä pidetään yhteyttä kaukana asuvien mummujen ja vaarien kanssa?

Onko sinne Suomeen aina pakko mennä?

Lomasesonki on täällä. Paitsi meillä. Olen viimeisilläni raskaana, joten lentokoneet tuskin huolivat minua kyytiinsä. Lisäksi ajatus siitä että, kaikki yli 15 vuotta vanhat kodinkoneet päättävät pamahtaa juuri kun olen kotiutunut synnariltä, ei houkuttanut. Aparaatit lähtivät vaihtoon mutta ottivat pari tonnia euroja mennessään.

Tänä kesänä emme siis ole matkusta Suomeen. Onneksi meillä on siihen hyvät syyt, muuten iskisi syyllisyys. Suurimman osan vuotta minulla on nimittäin sellainen fiilis, ettei hirveästi huvittaisi lomailla Suomessa. Syy siihen ei suinkaan ole synnyinmaassa ja sen ihanissa ihmisissa, joita toki kaipailen. Siitä on kaksi vuotta aikaa kun kävimme sellaisella lomamatkalla, joka ei suuntautunut jomman kumman kotimaahan.

Capture

Kuva puhukoon puolestaan. http://www.kaleva.fi

 

Kyseessä on tyypillinen ulkosuomalaisen dilemma. Lomalla pitäisi mennä Suomeen mutta kun muuallakin olisi kiva joskus käydä. Jos kaikki lomat kuluvat Suomessa, saattaa siihen rutiiniin alkaa jossain vaiheessa haluamaan vaihtelua. Haikaillaan vaihteeksi ”omalle” lomalle, hotelliin, eikä sukulaisten nurkkiiin pyörimään. Vaikka ystäviä ja sukua on tärkeää tavata, myös heidän kanssaan kaipaa omaa tilaa. Kutsu serkun häihin tai kummilapsen kaste-/rippi-/ lakkiasjuhliin saattaa aiheuttaa yllättävää ahdistusta.

Sitten on tietysti niitäkin, joille Suomi on se ainoa oikea loma-paratiisi ja sinne mennään vaikka toinen jalka haudassa. Vuoden ympäri. Suomeen pääseminen on niin tärkeää että, matkoja muihin kohteisiin karsitaan sen vuoksi. Jos jostain syystä Suomeen ei pääsekään muutamaa kertaa vuodessa, iskee maailmanluokan eksistentiaalinen kriisi.

Kyseessä on myös käytännön syistä johtuva ongelma. Kaikkien lomapäivien ja matkustamiseen tarkoitetut rahojen tuhlaaminen Suomessa ravaamiseen turhauttaa. Nämä tekijät koskettavat niitäkin, jotka asuvat jo valmiiksi ulkomaisessa lomakohteessa, kuten Australiassa tai Floridassa. Esimerkiksi USAssa työskenteleville lomapäivät ovat harvinaista hupia, jotka varmasti lasketaan tarkkaan. Lennot Suomeen ja maan sisäiset juna- tai lentomatkat ovat tekevat yleensä järkyttävät kolon matkakassaan. Samalla rahalla kun pääsisi johonkin eksoottisempaan kohteeseen, jossa aurinko takuuvarmasti paistaa ja drinkki kiikutetaan altaan reunalle nopeammin kuin torakkaa ehtii sanoa. Onnellisia ovat ne, joille raha ja aika eivät tuota rajoitteita.

Puun ja kuoren välissä sen sijaan ovat ne, joiden puoliso on kotoisin jostain muusta kuin perheen asuinmaasta tai Suomesta. Se nimittäin tarkoittaa pakkolomia ei vain Suomessa vaan myös siellä perheen toisen aikuisen synnyinmaassa. Hankalaksi tilanne menee, jos mummolat sijaitsevat eri mantereilla. Muiden lomakohteiden suhteen on tikat aika nopeasti heitelty.

Pyrimme käymään tasapuolisesti sekä Suomessa että Libanonissa. Täytyy kyllä myöntää että, minulla Suomi voittaa, jos on pakko valita. Hiljaisuus, puhdas ilma ja luonto antavat mielen levätä kummasti enemmän kuin pakokaasuinen asfalttiviidakko, jossa lapsia ei voi päästää silmistään edes sekunninmurto-osaksi. Silti kaipaan myos sillöin tällöin tuota Lähi-idän pölyistä helmeä jossa äärimmäisyydet kohtaavat. Mutta mehän emme valitse, kummassakin käydään.

finland-905724_1920

Vaikeuksista huolimatta ulkosuomalainen keksii kaikenlaisia keinoja päästäkseen Suomeen. Ajassa ja rahassa säästää kun perheen toinen aikuinen lähtee jalkikasvun tai vain nuorimmaisen kanssa pyorähtämään sukulaisissa. Jos etätyö on mahdollista, moni ottaa joustosta ilon irti tekemällä Suomen reissulla töitä grillauksen ja saunanlämmittämisen välillä. Vietin kerran poikasen kanssa 5 viikkoa Suomessa. Mies oli matkassa mukana pari viikkoa, naputteli sähköposteja tuvan peräkammarissa ja ehti pyörähtää Saksassakin jossain välissä. Puhelut Amerikkaan se soitteli perunamaan reunalta.

Viimeinen niitti Suomeen vääntäytyneelle ulkosuomalaiselle ovat sellaiset sukulaiset ja kaverit, jotka eivät ymmärrä uhrauksen suuruutta. Nämä kiittämättömät olettavat ulkosuomalaisen ravaavan ympäri Suomea kahvittelemassa heidän luonaan. Eivät raivaa tilaa kalenteristaan niinä päivinä kun ulkosuomalainen on paikkakunnalla: ” Voi kun me ajateltiin käydä miehen siskolla muuten vaan kylässä tuossa 20 km päässä just silloin kun te olette paikkakunnalla… ” Viattomalla äänellä esitetty kysymys: ”Milloin te tulette taas uudestaan käymään täällä?”, saa ulkosuomalaisen näkemään punaista.

Tästä päästäänkin kivasti seuraavaan aiheeseen, joka saa ulkosuomalaisen repimään hiuksiaan. Voisivatkohan ne sukulaiset ja kaverit joskus tulla sinne ulkomaille kyläilemään?

Parasta ulkosuomalaisuudessa

Olen mieluummin ulkosuomalainen kuin suomalainen. Tuossa yhdyssanassa, joka muodostuu kahdesta sanasta, ”ulko-” ja ”-suomalainen” kiteytyy kulttuurisen identiteettini kaksi puoliskoa.

Ensimmäinen osa, ”ulko-” edustaa minulle tärkeää identiteettini osaa. Se näkyy ja tuntuu päivittäisessä elämässäni enemmän kuin suomalaisuus. Katselen synnyinmaatani etäältä, ulkoapäin. Seuraan kyllä Suomen asioita tarkasti mediasta, vähintään uutisotsikot päivittäin. Luen blogeja ja kolumneja ajankohtaisista asioista. Olen silti ulkona arkielämästä ja käytännön kosketus suomalaiseen elämänmenoon puuttuu. Olen vähän pihalla ja siihen tyytyväinen.

paris-1426150_1920

Ilman ulkosuomalaisuutta olisin jäänyt vaille monesta asiasta, jotka merkitsevät minulle niin paljon. Suurella todennäköisyydellä en olisi saanut tilaisuutta tavata lukuisista eri kulttuureista ja maista tulevia ihmisiä ja työskennellä heidän kanssaan. En olisi tottunut puhumaan kolmea kieltä sekaisin arjessani. En ehkä olisi monikulttuurisessa parisuhteessa. Se lista on pitkä.

Uskon lujasti että tulevaisuus on monikulttuurinen ja monikielinen. Lapseni jäisivät paitsi näistä suuremmoiseista lahjoista, joihin he nyt saavat kasvaa. Lisäksi he, kuten minäkin, oppivat että asioita voi tehdä ja tarkastella niin monella eri tavalla.  Kuten monille muillekin ulkosuomalaisille vanhemmille, se on kenties kaikkein tärkeintä ulkomailla asumisen antia. Siksi haluan kasvattaa lapseni maailmankansalaisiksi, en ainoastaan suomalaisiksi. Se on valinnanvapautta olla itsensä ja kerätä, kuten niin usein mainittu, ne rusinat pullasta, suklaahiput keksistä tai kirsikat kakusta. Miten vaan, tulos on sama.

hyacinth-1369537_1280

Sanan toinen osa ” -suomalainen” edustaa minulle Suomen passia, äidinkieltä ja taustaani, joka väistämättä vaikuttaa arvoihini ja normeihini. Luullakseni osin alitajuisesti. Siellä se suomalaisuus jyllää taustalla. Välillä saan itseni kiinni tietynlaisesta ajattelumallista tai reagointitavasta, jonka tunnistan hyvin suomalaiseksi.

Olen kiinnostunut toisista suomalaisista kun heihin täällä törmään ja nautin puhuessani suomea. Suurin osa ystävistäni Alankomaissa on suomalaisia. Jotenkin toisiin suomalaisiin on helppoa tutustua. En silti koe tarvetta korostetulle suomalaisuudelle ja suomen kielen alustalle asettamiselle, johon joskus ulkosuomalaisten keskuudessa törmää.

Stuart Hall, tunnettu jamaikalais-englantilainen sosiologi, on sanonut seuraavalla tavalla: Kulttuuriset identiteetit juontavat juurensa aina jostain, niillä on oma historiansa mutta ne ovat silti jatkuvassa muutoksen tilassa. Sanan ulkosuomalainen ensimmäinen osa, ”ulko-” on minulle tärkeämpi kuin sen jälkimmäinen osa, ”-suomalainen”, koska ei edusta juuriani vaan tätä hetkeä ja tulevaisuutta.

Stuart Hall, obituary, Agenda

Nämä pohdintani tällä kertaa ovat vastaus Longon and Beyond – blogin Lenan haasteeseen ulkosuomalaisille bloggaajille. Lista muiden ulkosuomalaisten bloggaajien ajatuksista tästä samasta teemasta löytyy Lenan blogista.

Lapsi ummikkona hollantilaiseen peruskouluun

Ulkomaille muuttaminen on hiljalleen muuttamassa muotoaan. Työnantajat eivät jakele rahaa niin avokätisesti kuin aikaisemmin.

Se tarkoittaa käytännössä sitä että, ulkomaille muuttava työntekijä on yhä useammin omillaan. Taloussanomat uutisoi yleistyvästä muuttorahasta. Ekspatriaatti saa muuttoon korvamerkittya rahaa tyonantajalta mutta joutuu käytännössä maksamaan vielä lisää omasta sukanvarrestaan. Sen lisäksi että, muuttokuormat ovat pienentyneet, ovat myös tukitoimet kohteessa kärsineet leikkauksista. Esimerkiksi kalliita kansainvälisten koulujen lukukausimaksuja ei välttämättä korvata. Toiseksi ihmiset muuttavat yhä enemmän itsenäisesti, eivätkä ole jonkin Suomessa toimivan yrityksen lähetettyjä työntekijöitä. Silloin on yleensä kyse muutosta pitkällä tähtäimellä, ei niinkään kolmen vuoden ekspatriaattikeikasta. Tällaisessa tilanteessa valitaan paikallinen koulu kansanvälisen sijaan rahoituksen perusteella mutta myös kun maahan aiotaan asettua useiksi vuosiksi eteenpäin.

Esimerkiksi Alankomaissa yhä useamman suomalaisen muuttajan on tutustuttava paikalliseen hollantilaiseen peruskouluun. Yksi suurimmista kynnyksistä suomalaiselle voi olla koulunaloitusikä. Oppivelvollisuus alkaa 5 vuotiaana mutta käytannössä kaikki lapset aloittavat koulun täytettyään neljä vuotta. Alkuvuodesta syntyneet käyvät ykkösluokkaa tai niinsanottua nollaluokkaa kesälomaan saakka ja aloittavat ykkosellä syyskuussa. Mikäli mahdollista, muutto kannattaisi ajoittaa jonkun pidemmän loman alkuun, jotta lapsille jää aikaa ensin tutustua uuteen kotiin ja ympäristöön ennen suurta hyppyä uuteen kouluun. Kansainvälisessä muutossa kesäloma onkin juuri siksi suosituinta aikaa.

kids-1093758_1920

Alankomaissa peruskoulut ovat helisemässä kun niihin hakee lapsia, jotka osaavat hollantia hyvin heikosti tai eivät ollenkaan. Tähän on tietysti montakin syytä. Vaikka maahanmuutolla on täällä pitkät perinteet, saattaa kolmannen maahanmuuttajataustaisen polven lasten hollanninkielen taito olla heikkoa.  Toisekseen globaalit muuttoliikkeet näkyvät myos koulujen arjessa. Maahan pyrkivien pakolaisten määrä on kasvanut viime vuosina. Yleisesti ottaen myös länsimaalaiset muuttavat ulkomaille enemmän kuin aikaisemmin.

Onneksi kunnat panostavat useissa peruskouluissa hollanninkielen opetukseen ummikoille. Amsterdamin kunta tarjoaa monenlaisia tapoja tehostaa koululaisten kielenoppista, niin että he pääsevät samalle tasolle hollantilaisten lasten kanssa. Niinsanottu linkkiluokka (schakelklas) tai tulokasluokka (nieuwkomerklas) tarjoavat vuoden mittaisen teho-opetuksen hollanninkielestä. Sen jälkeen lapset ovat valmiita siirtymään tavalliselle peruskoululuokalle. Lomakoulussa (vakantieschool) on mahdollista opiskella hollantia koulupäivän jälkeen tai loma-aikoina, joita Alankomaiden koulusysteemissa on usein. Peruskoulun viimeisen lukuvuoden voi tuplata luokalla, joka keskittyy kieleen ja mahdollistaa siirtymisen lukioon. Haagin kouluissa on tarjolla myös linkkiluokkia ja tulokasluokkia. Kaikki hollantilaiset peruskoulut eivät ota ummikkoja oppilaikseen, niillä ei joko ole resursseja tai ne haluavat profiloitua toisin.

quotes-933816_1920

Suomalainen Niina muutti perheensä kanssa Alankomaihin, jolloin perheen kouluikäiset lapset siirtyivät hollantilaiseen peruskouluun. ” Ei me oltu osattu tosiaan ajatella että, kouluun ei vaan noin mennä, vaan sinne pitää hakea,”, hän kommentoi prosessin alkua.

Niina otti yhteyttä yli 15 kouluun tulevassa kotikaupungissaan ja kyseli asiasta. Osasta ei vastattu mitään, osalla oli oppilaiden kiintiö jo täynnä. ” Muutamista tuli vaan sellainen olo, ettei se koulu ole tarkoitettu meidän lapsille.” Oikean koulun löytäminen oli haastavaa. Muutto ulkomaille oli itsessään jo iso asia, joten perhe halusi löytää pienen ja kotoisan koulun.

Kun kooltaan ja sijainniltaan sopiva hollanninkielenopetusta tarjoava koulu sitten loytyi, asioista sovittiin ensin sähköpostilla. Myöhemmin Niinan mies kävi vierailemassa koulussa. Tutustumiskäynti kannatti, sillä perhe sai hyvän kuvan koulusta ja siitä, millainen ensimmäinen vuosi tuli olemaan.

Ensimmäiseksi vuodeksi lapset menivät kaikki samaan luokkaan, jolle ulkomailta muuttaneet sijoitettiin. Luokan sisällä lapset jaettiin ikänsä mukaisiin pienryhmiin. Ensimmäiset päivät vanhemmat saivat olla mukana tukemassa lapsia ja seuraamassa opetusta. ”Olemme olleet todella tyytyväisiä valintaamme”, Niina summaa.

Koulua valittaessa kannattaa miettiä tarkasti tulevaa asuinaluetta. Hollantilaiset koulut ottavat etusijassa oppilaita lähiympäristöstään. Toisin kuin Suomessa, kaikki hollantilaiset peruskoulut eivät ole yhtä hyviä opetuksen laadun suhteen. Eroja voi olla ilmapiirissä, opetustavoissa ja kansallisen Cito kokeen tuloksissa. Cito koe vaikuttaa siihen, jatkaako lapsi lukioon ja yliopistoon vaiko ammattikouluun. Alankomaiden opetusjärjestelmä on hyvin eri tyyppinen kuin Suomessa ja jo peruskoulumenestys vaikuttaa ratkaisevasti jatko-opintojen mahdollisuuteen. Koulujen tasoerot ovat täysin julkista tietoa.

Yleensä parhaat hollantilaiset peruskoulut ovat arvostetuilla ja korkeasti koulutettujen ihmisten suosimilla aluieilla. Näihin kouluihin voi olla jopa vuosien jonot ja niihin haetaankin heti lapsen syntymän jälkeen. Kunnat jakavat kerran vuodessa ilmestyvää opasta (esimerkiksi Amsterdam) jossa on esitelty kaikki kunnan alueella toimivat koulut.

 

 

 

 

Osa-aikatyö – kiva harrastukseni

Juttelin suomalaisen tuttavan kanssa osa-aikatyöstä Alankomaissa. Nuori sinkkunainen ihmetteli omaa hollantilaista 32 viikkotunnin työsopimustaan toisaalta mainiten että pidempi viikonloppu jättää kivasti aikaa harrastuksille. Osa-aikaisen työskentelyn suhteen Alankomaat ja Suomi eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Se on nimittäin Alankomaissa paljon yleisempää kuin Suomessa. Enemmän kuin puolet hollantilaisista työskentelee osa-aikaisesti. Suurin osa näistä on naisia, jopa 76%. Se on iso luku verrattuna mihin muuhun maahan tahansa.

57837423

Keski-Euroopassa osa-aikatyö liitetään äiteihin, kun taas Suomessa opiskelijoihin. Suomalainen osa-aikatyöntekijä on todennäkoisesti hotelli- tai ravintola-alalla tai terveys ja sosiaalipalveluissa. Alankomaissa osa-aikaisia työntekijöitä sen sijaan on kaikkialla. Myös arvostetuissa ammateissa kuin mihin Suomessa on totuttu.

Alankomaat on tunnettu tasa-arvoisuudestaan ja horisontaalisesta hierarkiastaan maailmalla. Hieman yllättäen hollantilaisissa perheissä perinteinen malli näkyy olevan edelleen voimissaan. Miehet työskentelevät viitenä päivänä viikossa ja naiset osa-aikaisesti. Perinteiset arvot jyräsivät voimakkaasti politiikassa pitkälle 1980-luvulle saakka. Sen jälkeen valtiovalta havahtui toteamaan, että voisi olla kansantaloudelle hyväksi ”päästää” naisetkin työelämään. Osa-aikatyö siis mahdollisti naisten työllistymisen mutta vanhat arvot istuvat edelleen syvällä kansan riveissä.

Yksi syy perheellisten naisten osa-aikaiseen työskentelyyn ovat kieltämättä korkeat lastenhoitomaksut. Yhden lapsen päivähoito viitenä päivänä viikossa kustantaa noin 1500EUR kuussa. Perheen yhteisistä tuloista riippuen osan maksuista voi saada verotuksessa korvatuksi. Koulupäivät ovat lyhyitä ja iltapäiväkerhokin kallista. Tulee mieleen, kannattaako töissä edes käydä, jos palkasta jää käteen lähinnä luu. Kouluissa ei ole ruokailua ja perinteisen mallin mukaisesti kotiäidit hakevat mukulansa kotiin lounaalle edelleen.

Yllättävän monet hollantilaiset naiset eivät pidä työuraa tai työssä etenemistä erityisen tavoiteltavana. Eivätkä kyseessä ole vain pienten lasten äidit. Ihmiset arvostavat vapaa-aikaansa todella paljon, mikä ei tietenkään ole huono asia. Usein sitä pidetään syynä Alankomaiden kärkipaikkaan, kun listataan maailman onnellisimpia maita.

105435d82192f4c6924013143d75187d

Naisten osa-aikaisella työskentelyllä on myös toinenkin puoli. Sillä ei pääse työelämässä kovin pitkälle ja naisia on johtoasemissa hälyttävän vähän. Näin, vaikka monenlaisia ja monentasoisia työtehtäviä on täällä mahdollista hoitaa osa-aikaisesti. Alankomaiden hallitus on asettanut kovan tavoitteen ensi vuodelle. He toivoisivat, että johtotehtävissä olisi jopa 30% naisia. Tavoite taitaa olla vähän liian optiminen, nykyinen luku kun on vain 6%. Vaikka luvut ovat nousseet viime vuosina, kasvu on hyvin hidasta.

Itse olen ollut viimeiset puoli vuotta osa-aikatyössa kolme päivää viikossa. Näin raskauden aikana osa-aikaisuus sopii kuitenkin paremmin kuin hyvin. Jatkuva aamupahoinvointi nostaa päätään erityisesti niinä kiireisinä aamuina kun pitää ehtiä  ovesta ulos pikavauhtia. Olen myös onnellinen tilaisuudesta ottaa päiväunet.

Toisaalta työ on viimeisen kuuden kuukauden aikana alkanut muistuttamaan vähän liikaa harrastusta.  Koska pikkulasten äidin oletetaan lähes aina haluavan tehdä vain osa-aikaista työviikkoa, minua pidetään vähän erikoisena kun kerron haluavani tulevaisuudessa työskennellä enemmän.

https://nl.express.live/2015/05/15/waarom-nederlanders-zo-vaak-deeltijds-werken-exp-213421/

http://925.nl/archief/2016/04/18/part-time-werk-stokt-nederlandse-vrouwen-op-weg-naar-de-top/

 

Yksin

Tervetuloa hitaat aamut ja kotiäitiys. Olin viimeksi kotiäitinä pari vuotta sitten. Se oli kauheaa. Koin olevani yksinäinen ja hukassa lapsen hoitamisen suhteen.

Alankomaissa on paljon erilaista toimintaa tuoreille äideille monella eri kielellä. Kävimme joskus vauvakerhoissa mutta unenpuute ja juuttuminen puuduttaviin rutiineihin piti meitä kotona ehkä liiankin paljon. Kotoa tapaamiseen lähteminen oli työlästä. Tuntui että, pieniä esteitä kasautui aina tielle. Monesti lapsi nukkui vielä päiväunia, kun olisi pitänyt laittaa vaatteet päälle. Hän heräsikin sopivasti silloin, kun vauvakerho oli loppumaisillaan ja me auttamattomasti myöhässä. Kun joskus näihin kerhoihin pääsimme, oli se vaivan arvoista. Kommunikointi tosin jäi useimmiten small-talk tasolle. Uusiin ihmisiin tutustuminen ei käy kädenkäänteessä. Minulla ei ollut samassa elämäntilanteessa olevia ystäviä ennestään.

En harrastanut liikuntaakaan tarpeeksi. Mies oli viikottain työmatkoilla, eikä lähipiirissä ollut lapsenlikkaa, jota olisi voinut pyytää jumppatunnin ajaksi. Tuntemattoman lapsenvahdin palkkaaminen pienelle tuntui julmalta. Lisäksi lapsenvahdin tuntitaksat yhdistettyinä jumppatuntien sitovaan kuukausimaksuun karkottivat moiset kuvitelmat nopeasti. Siirsin mielessäni ne Les Mills tunnit hamaan tulevaisuuteen, jossa ne taitavat majailla edelleen. Olisin voinut lähteä vaunulenkille useammin ja tehdä vaikka naruhyppelyä siinä lenkkipolun sivussa. En jaksanut.

woman-450187_1920

Joku yksinainen aiti vaunulenkilla.

 

Ulkomailla asuessa tuntee välilla olevansa hyvinkin orpona. Monelta ulkosuomalaiselta puuttuvat turvaverkot, perhe ja vanhat luottoystävät. Asiaa vaikeuttaa, jos sattuu asumaan pienellä paikkakunnalla, jossa on vähän aktiviteetteja ja pitkät välimatkat. Alankomaissa paikalliset äidit palaavat toihin jo 3 kuukauden jälkeen synnytyksestä. Mikäli itse jää pidemmäksi aikaa hoitamaan lasta kotiin, katoavat toiset äidit toimistoon, ennekuin heitä ehtii edes moikata. Isoissa kaupungeissa on paljon ekspatriaattejakin, joista monet ovat kotiäitejä. Toisaalta useat ekspatriaatit vaihtavat maata muutaman vuoden välein. Se voi vaikeuttaa pitkäaikaisten ystävyyssuhteiden solmimista.

Ulkosuomalaisen ja ekspatriaatin elämään kuluuu emotiaalinen vuoristorata. Yksi pakettiin kuuluvista fiiliksista on yksinäisyys. Mitä eristyneimmiksi tunnemme itsemme tunnemme, sita vaikeampaa on lähteä ulos tapaamaan uusia ihmisia. Yksinäisyys vaikuttaa negatiivisesti myos kykyymme käsitellä muita arjen ongelmia. Tutussa ympäristossä ja läheisten ympäroimänä samaiset haasteet voisivat olla pikkujuttuja. Yksin ja ulkomailla ne saattavat kasvaa vuoreksi.

mother-1171569_1920

Hyvat hetket korvaavat huonot.

 

Edellisellä kerralla toivoin kovasti saavani mutkattomasti aikuista juttuseuraa. Välillä tuntui että, nuppi räjähtää kertomattomista ajatuksista ja sanomattomista sanoista. Aloin masentumaan kun olin yksin monta päivää putkeen. Koin olevani huono äiti ja pelkäsin, etten jaksa olla läsnä vauvalla koko ajan. Jossain vaiheessa sain tukihenkilon paikallisesta neuvolasta, kun vaatimalla vaadin. Mukava täti kävi meillä pari kertaa kuussa. Siita oli todellakin paljon apua.

Näin jälkikäteen on helppo ajatella että, olisi pitänyt aktivoitua enemmän. Uskon kuitenkin olevani toisella kierroksella viisaampi niin vauvavuoden haasteiden kuin sosiaalisen elamankin suhteen. Kotiäitiys ei pelota enää. Ainakaan vielä.

 

 

Vapaana kasvaneet

YLEn Maria Hintikka ohjelmassa väitettiin tammikuussa, että suomalaiset suojelevat lapsiaan liikaa. Ohjelmassa esiteltiin Free Range Kids-liikeen äiti, Lenore Skenazy. Amerikkalainen Free-Range Kids mainostaa itseään maalaisjärkisenä lähestymistapana vanhemmuuteen ja kasvatukseen. Skenazy nousi itse kuuluisuuteen annettuaan 9-vuotiaan poikansa matkustaa yksin metrolla New Yorkissa. Tukena seikkailussa pojalla oli kartta, metrokortti ja rahaa puhelimeen. Metron käyttö oli ennestään tuttua pojalle. Sittemmin muutamat Free Range Kids-liikkeestä innostuneet vanhemmat ovat joutuneet syytteisiin lasten heitteillejätöstä Yhdysvalloissa. Näin kävi esimerkiksi, kun kymmenen- ja kuusivuotias kävelivät kotiin puistosta ilman vanhempia.

Normaali suomalainen lapsuus näyttäytyy Yhdysvalloissa kasvatusfilosofiana. Näin ulkosuomalaisen näkökulmasta suomalainen lastenkasvatus ja ylisuojelu eivät mahdu samaan lauseeseen. Lähes kaikki suomalaiset lapset kasvavat mielestäni Free Range Kids periaattella. Harvassa maassa lapsilla on niin paljon vapautta kuin Suomessa.

girls-739071_1920

Kasvatan lastani Alankomaissa, maan kolmanneksi suurimmassa kaupungissa, jossa reilu puolimiljoonaa asukasta. Kaupungin keskusta on rauhallinen. Arki-iltana vain kissa ylittää kadun kahdeksan jälkeen. Alankomaat on maailmalla tunnettu vapaudestaan joidenkin asioiden suhteen. Lasten kasvatus kuuluu näihin. YK:n tilastoissa Hollanti sijoittuu johtoon, kun mitataan lasten elämänlaatua. Suurimpana  yksittäisenä syynä tähän mainitaan toistuvasti vapaus. Ja vapauttahan on paljon, varsinkin kun verrataan moniin muihin maihin. Se ei kuitenkaan yllä Suomen tasolle.

Suomessa tunnutaan ajattelevan, että lapset pärjäävät paljon aikaisemmin kuin muualla maailmassa. Suomalaiset lapset ovatkin itsenäisiä.  Vapaus tekee varmasti hyvää, mutta näin ulkopuolisena tuntuu, että joskus lapset ja nuoret jätetään liian helposti yksin. Suomessa asuvat sukulaiset ja kaverit saattavat sen sijaan kauhistella, kun alakouluikäinen ulkosuomalaislapsi ei pääse yksin lähtemään minnekään. Se, minkä ikäisenä lapsi ja nuori saa liikkua yksin ja minkä mittaisia matkoja, riipuu siitä ympäristöstä ja todellisuudesta, jossa arkea eletään.

Kyselin ulkosuomalaisilta äideiltä, miten vapaasti lapset ja nuoret voivat eri maissa liikkua itseäisesti. Pohjois-Euroopassa lasten vapaus on varmaan samantyyppistä kuin Suomessa. Muualla sitten lieka onkin kireämpi.  Esimerkiksi pyoräteiden ja julkisten liikennevälineiden puute vaikuttaa turvallisuuteen ratkaisevasti.  Mikäli harrastukset ovat kaukana, tai varusteet paivavia, lapset viedään aktiviteetteihin. Suurissa kaupungeissa kuten Brysselissa, Barcelonassa tai Ateenassa, joissa liikenne on kova ja muitakin vaaroja voi vaania, on selvää, että teini-ikäisetkin viedään aina joka paikkaan. Ranskassa yläkoulu alkaa 11-vuotiaana, siinä iässä jotkut varhaisnuoret voisivat periaatteessa kulkea pidempiä matkoja yksin. Käytännossä vanhemmat kuljettavat nuoria vielä jonkin aikaa.

picjumbo.com_HNCK5775.jpg

Monelle ulkosuomalaiselle vanhemmalle Suomessa vietetty loma on se aika vuodesta, jolloin lapsen tai nuoren voi päästää silmistään pidemmäksi aikaa ja pidemmälle kuin asuinmaassa. Jos siis uskaltaa. Voi nimittäin olla melkoinen kynnys antaa lapsen tai nuoren mennä yksin vaikka kauppaan, jos se ei asuinmaan arjessa ole mahdollista.  Suomessa vierailu tarjoaa ulkosuomalaisille äideille ja isille mahdollisuuden antaa omien lasten maistaa samantyyppistä vapautta kuin he itse lapsuudessaan kokivat. Lapsille ja nuorille nämä lomakokemukset jäävät varmasti myös mieleen. He saavat mennä ilman vanhempia puistoon, metsään tai kioskille. Sitäkin saatetaan ihmetellä, että samanikäisillä suomalaisilla serkuilla on kaikilla kännykät.

Vuosikymmen ulkomailla on muuttanut minua ja sitä, millä tavalla näen asiat. Viime kesänä Suomessa kävelimme vanhemieni talon lähellä uudella asuinalueella. Muutaman vuoden ikäiset taaperot ja sitä vanhemmat lapset kuljeskelivat tuoreelta maalilta haisevien omakotitalojen pihojen poikki ja virheetöntä asfalttia pitkin. Lasten isiä ja äitejä ei näkynyt tai kuulunut missään. Tuli todella absurdi olo. Ihan kuin olisi astunut toiselle planeetalle, jossa aikuisia ei ole olemassakaan. Vain lapsia. Muut seurueen jäsenet eivät jakaneet tunnelmiani.

 

 

Naistenpäivä jokapäivä

Unohdin koko eilisen naistenpäivän, kunnes tulin vilkaiseeksi internetin ihmeelliseen maailmaan. Naistenpäivää tuuttasi joka kulmalta.

Törmäsin tähän Economistin julkaisemaan taulukkoon, jossa Suomi loistaa sijalla yksi. Tilastossa oli asiaa käsitely työelämän näkökulmasta. Sinänsä ei ole yllätys, että Suomessa naisilla on esimerkiksi parhain koulutus ja korkein osallisuus työelämään. Äitisloma on vastaavasti tosi pitkä ja lastenhoitomaksut vähäiset.

picjumbo.com_HNCK3991

Business nainen suunnittelee. Vai olisiko tassa joku mediaseksikkaan alan ammattilainen?

 

Mitä ulkomaille muutto merkitsee suomalaiselle naiselle? No, se voi olla tosi monia asioita elämäntilanteesta riippuen tietysti. Paljon riippuu myös muuton syistä.

Jos nainen muuttaa puolison mukana niin sanottuna trailing spousena, se tarkoittaa oman työuran taakse jättämistä. Onnekkaammaat saavat sapattivapaata pariksi vuodeksi. Toisille se merkitsee lopputiliä. Käytännössä nainen siiirtyy työelämästä kotirouvan asemaan. On monia maita, joihin vain kansainvälisen yrityksen lähettämä työntekijä saa työluvan. Useimmiten mukana muuttava puoliso saa tehdä töitä mutta onkin toinen kysymys, löytyykö niitä uudessa asuinmaassa. Joskus, onneksi, työntekijä onkin nainen ja perhe seuraa mukana. Nuoret sinkkunaiset muuttavat yhä useammin ulkomaille opiskelemaan tai töihin. Ainakin joksikin aikaa. Moni löytää puolison ulkomailta ja jää sille tielle.

Ulkomaille muutto ei välttämättä ole autuaaksi tekevä valinta työuran kannalta. Ainakaan edellä mainitun mittauksen mukaan. Kun parin vuoden asumisesta tuleekin pysyvää, asuinmaan realiteetit alkavat viimeistään vaikuttamaan arjen valintoihin. Lastenhoidon kustannuksista voi tulla este työssäkäymiselle, naisten voi olla vaikea päästä joihinkin tehtäviin, raskaus saattaa tarkoittaa työn menetystä ja niin edelleen. Toki ulkomailla asumisessa muut tekijät kuten esimerkiksi ilmasto, kulttuuri, yhteisöllisyys, kansainvälisyys voivat painaa vaakakupissa yhtä paljon.

Hollanti näkyy listalla hieman alempana mutta ei täällä asiat niin huonosti sentään ole. Tämänhetkisen pestin päättymiseen on vain 3 viikkoa aikaa. Ehdin siis ansaita työttömyystukea kaksi kuukautta, ennenkuin alan saamaan äitiysrahaa. Alankomaissa siis työtönkin voi saada aitiysrahaa 16 viikon ajan. Viimeiset 4 viikkoa ennen synnytystä ja sen jälkeen vielä 3 kuukautta. Sekä työttömyystuki että äitiysraha ovat sidottuja edellisen työn palkkatasoon. Asiat ovat siis paljon paremmin kuin monessa muussa maassa.

untitled

Se taulukko.

 

 

Uuteen osoitteeseen rekisteröityminen Alankomaissa

Yksi Alankomaihin muuttavien pulmista liittyy rekisteröitymiseen tai pikemminkin sen puutteeseen.”Miksi en voi rekisteröityä vuokraamaani asunnon osoitteeseen?” Kysymys pomppaa alituiseen esiin keskustelupalstoilla ja somessa.

Alankomaissa, etenkin suurissa kaupungeissa, on tarjolla pilvin pimein asuntoja, joihin ei voi rekisteröityä. Yleensä nämä asunnot ovat myös suhteeellisen edullisia. Erittäin houkuttelevia, etenkin Amsterdamin vaikeilla asuntomarkkinoilla. Onpa tapahtunut, että kiero asunnonvälittäjä on tarjonnut pahaa aavistamattomalle ulkomaalaiselle tälläista asuntoa.

Rekisteröitymisprosessista kirjoitin aikaisemminkin. Kyseessä on ilmainen ja erittäin yksinkertainen toimenpide kunnantalolla. Seuraukset rekisteröimättömyydestä voivat hankaloittaa elämää sen sijaan erittäin paljon. Kun muutat ulkomailta Alankomaihin ensimmäistä kertaa, saat sosiaalitunnutksen, BSN tunnuksen. Ilman BSN tunnusta et voi avata pankkitiliä ja näin ollen saada palkkaa hollantilaiselta työnantajaltasi. Et myöskään voi saada paikallista sairasvakuutusta, joka on pakollinen kaikille täällä asuville. BSN numeroa kysytään kaikissa vähänkin virallisissa tilanteissa, joten sen puuttuminen sulkee monia ovia.

Entäpä jos et aio muuttaa Alankomaihin pitkäksi aikaa, vaan viipya vain alle neljä kuukautta? Sori vaan. Rekisteröityminen on silloinkin pakollista. Tällöin voit tehdä NRI (niet-ingezetenen) rekisteröitymisen kunnantalolla. Myös tässä tapauksessa saat BSN tunnuksen.

YA7354600

Amsterdamissa asuntoa voi olla vaikeaa loytaa. (Kuva Reuters.)

Mistä siis johtuu, ettei asunnon omistaja anna vuokralaisen rekisteroityä vuokraamansa asunnon osoitteeseen? Yleensä vuokralainen saa ylimalkaisia ja puolivillaisia selityksiä. Todellisia syitä voi olla useita. Asunnon omistaja välttelee mahdollisesti verottajaa. Kun samaan osoitteeseen on kirjautunut useita henkilöitä, asunnon omistajan verot nousevat. Asuntoa kenties alivuokrataan laittomasti. Omistaja saattaa nostaa sosiaalitukea valtiolta ja pelkää menettavänsä sen. Jos asunnossa asuu enemmän ihmisiä kuin on ilmoitettu, vuokratulot katsotaan syyksi lopettaa sossun tuet. Ensimmäiseen syyhyn on helppo ratkaisu, tarjoat maksavasi lisäverot. Muussa tapauksessa suosittelisin etsimään uuden asunnon.

Mitä voi tapahtua, jos asunnon laittomasta asumisesta jää kiinni? Amsterdamin kunta sakottaa noin 325EUR rekisteröimättä jättämisestä. Sanktioita seuraa myös, jos et ole ilmoittanut uutta osoitetta kunnantalolle, kun olet muuttanut Alankomaiden sisällä. Sen lisäksi joudut etsimään uuden katon pääsi päälle.  ” Anteeksi, en tiennyt”, selitykset tuskin hellyttävät hollantilaisen viranhaltijan sydäntä.