Turvallista matkaa Libanoniin

Juuri kun olemme päässeet kotiin yhteltä matkalta, alkaa toinen. Tällä kertaa lähdemme Raahen sijasta Beirutiin. Voisiko päinvastaisempia kaupunkeja löytää?

Aina kun olemme lähdössä Libanoniin moni kyselee, onko siellä turvallista. Siihen on vaikea vastata, koska tilanne vaihtelee. Sanon kuitenkin aina että, voi mennä ja ihan turvallista on. Ainahan siellä silti jotain kahakkaa on jossain päin maata menossa. Kieltämättä turvallisuusriskit vilahtavat mielessä ennen matkaa. Luotan pitkälti sukulaisten arviointiin, jos tilanne olisi sellainen että olisi parempi pysyä kotona.

Vaikka aihe on paikallisille business as usual, sitä ei voi vähätellä. Sen huomaa heti kun saapuu maahan. Leveäharteiset sotilasjampat eivät ihan huvikseen tepastele jokapaikassa pyssyt ja muut hilavitkuttimet olalla. Ensimmäistä kertaa Libanonissa käydessäni olin kyllä aikasen vaikuttunut kaikesta, mitä näin maan menneseen sisällissotaan ja nykyisiin uhkiin liittyen. Aikaisemmin vain länsimaissa matkustelleena se oli minulle uutta. Esimerkiksi vanha Holiday Inn keskustassa muistuttaa karmivalla tavalla rauhan hauraudesta ja sodan arvista, jotka lyövät silmille kyllä muutekin joka kulmalla.

holiday-inn

Terrorismin torjunta tulee lähelle jokapäiväisessa elämässä ja Libanonissa ollaan siinä ymmärrettävistä syistä kehitytty tosi taitaviksi. Esimerkiksi parkkihallien ovella on vartija sohimassa jokaista sisäänpyrikivää autoa pomminpaljastus laitteella. Toisinaan tosin epäilen, onko se edes päällä. Eräänä päivänä aamu-uutisissa kerrottiin armeijan etsivän viittä täydessä pommilastissa ajavaa autoa keskustan alueella. Uutinen jäi mieleen kummittelemaan, kun iltapäivällä lähdimme asioille. Loputonta liikenneruuhkaa katsoessani mietin koko ajan että, mikähän noista autoista on yksi niistä joita etsitään. Onneksi kaikki terroristit saatiin sillä kertaa kiinni nopeasti. Aina ei käy yhtä hyvin. Toisella kertaa jälleen paikallisuutisia katsoessani tunnistin kadunpätkän, jolta raportoitiin kahden autopommin tuhoista. Olimme ajaneet samaisella kadulle edellisenä päivänä. Tällaiset jutut ovat peruskauraa, eivätkä riko länsimaista uutiskynnystä.

Maan poliittinen tilanne on aina ollut vähän horjuva. Ensinnäkin Syyrian sota on tuonut Libanoniin valtavan määrän pakolaisia. Jokainen voi kuvitella mitä kaikenlaisia lieveilmiöitä se on tuonut mukanaan. Toiseksi Lähi-idässä pienistäkin tapahtumista voi oikeanlaisissa olosuhteissa ja harkitusti ruokittuna kasvaa koko maata järisyttäviä levottomuuksia. Näin on nähty monissa arabimaissa viime vuosien aikana. Viime kerralla, vuonna 2015, olivat juuri käynnissä niinsanotut roskamielenosoitukset. Armeija vastasi melkoisen lujalla otteella niihin ja periaatteessa koossa olivat ainekset vakaviinkin skenaarioihin. Viime kuussa valittu uusi presidentti täyttänee viimeiset kaksi vuotta hallinneen valtatyhjiön ja valtaosa kansasta on hetken tyytyväinen tilanteeseen. Mielestäni Libanonista on hirveän vaikea olla kirjoittamatta ilmaisematta omia poliittisia mielipiteita. En koe myöskään olevani asioista niin hyvin perillä että voisin sanoa jotain tyhjentävää. Koska se ei ole tämän blogin tarkoitus, yritän pitää mölyt mahassani vaikka ne siellä kuplivatkin.

you-stink

Kaikesta huolimatta, kyllä Libanoniin on suhteellisen turvallista matkustaa. Jopa menisin niin pitkälle että, suosittelin lämpimästi sinne matkustamista. Beirut on kaupunkina ihan omaa luokkaansa ja siellä on vaikka mitä näkemistä ja tekemistä. Kunhan pitää maalaisjärjen mukana. Esimerkiksi Bekaan laaksoon en vartavasten lähtisi vaikka toki temppelinrauniot ja viinitilat kiinnostavatkin. Kidnappauksia on tapahtunut. Eli odottaisin ensin Syyrian tilanteen rahoittumista. En myöskään tukkisi Shatilaan. Toisaalta näen kymmenen vuotta nuoremman itseni hinkumassa juuri näihin mestoihin. Uudenvuoden aattona en ole menossa katolle tai parvekkeelle ihailemaan ilotulitusten räiskettä. Ilmassa lentää nimittäin muutakin kuin raketteja. Lähi-idän tyyliin vuoden vaihtumista juhlistetaan ampumalla ilmaan. Harhaluotien pelossa istun sisällä ja kaukana ikkunoista.

Advertisements

Beirut, baby!

Niin kävi, kuten mieheni ennusti, menetin sydämeni Beirutille.

Kokemukseni mukaan kaupungin nimi assosioituu useilla ihmisillä sotaan, terrorismiin ynnä muuhun vastaavaan. Se ei olekaan mikään ihme vuosikymmeniä kestäneen sisällissodan jälkeen. Sääli, sillä Beirutissa on niin paljon näkemistä ja tekemistä. Vaikka shoppailu, bilettäminen ja rantaelämä jäi minimiin nuorimman perheenjäsenen vuoksi, olisivat puitteet näihin aktiviteetteihin olleet täydelliset. Huonon maineen kuplassa on paljon ilmaa. Esimerkiksi Homeland telkkarisarja, tarjoili valheellista ja negatiivista kuvaa Beirutista viime vuonna. Maan matkailuministeriö veti ymmärrettävästi herneen kumpaankin sieraimeen.

DSC_0399

Vanhaa ja uutta Beirutia.

 

Naapuri Syyrian tilanne näkyy koko maassa. Jotkut paikat Libanonissa, kuten Siidon ja Bekaan laakso olivat off limits lomamme aikana. Syyriasta tulleita pakolaisia hengaili Beirutin keskustassa ja lähtömme jälkeisenä päivänä yhteen lähiöön iski kaksi rakettia. Pari viikkoa sitten Libanonin armeija hävitti terroristisoluja Saidasssa. On hirveän vaikea olla ottamatta kantaa ja pysyä neutraalina uutisia seuratessa.

Lähi-itä on jatkuvasti poliittisesti levotonta aluetta syystä jos toisesta. Siitä huolimatta ja ehkä juuri siksi elämä sykkii Beirutissa. Tunnelmaltaan ja energialtaan ainutlaatuinen kaupunki on kaunis ja ruma yhtä aikaa. Elämää kihisevä, rakkautta hehkuva ja takuulla ihon alle hiipivä. En ilmeisesti ole ensimmäinen, joka on itkenyt matkalla takaisin lentokentälle ja vannonut palaavansa mahdollisimman pian. “Se on tavallinen reaktio”, totesi kaverimme lakonisesti. Onneksi Hollantiin viimeinkin saapunut lämpöaalto helpottaa ikävää hieman.

Suosittelen lämpimästi Huffington Postissa julkaistua tekstiä Beirutista.