Esittely: Sisu menee kouluun

Pyysin kesän alussa luettavaksi Haagin omien suomalaisten naisten, Liisa Aholaisen ja Jaana Syrjän, kirjoittaman ja kuvittaman ”Sisu menee kouluun” – kirjan. Uuden vauvan syntymästä johtuen sain julkaistuksi postauksen aiheesta vasta nyt.

Koulun aloittaminen on sellainen jatkuvasti pinnalla oleva aihe ja olen kirjoittanut siitä aikaisemminkin. Kyseessä on mainio kirja, jossa kerrotaan koulun aloittamisesta Alankomaissa, mutta se sisältää myös kaksikielisille ja ulkosuomalaisille perheille yleisesti tuttuja juttuja.

Nyt olen lukenut Sisu-kirjaa 3,5 vuotiaan poikasen kanssa. Hän samaistui heti 4-vuotiaan Simon ensimmäiseen koulupäivään ja on pyytänyt saada lukea kirjaa monta kertaa. Kirjan kuvitus on todella suloinen ja havainnollistava. Poikasella on jo kokemusta hollantilaisesta esikoulusta, joten monet kirjassa esiintyvät asiat ovat tuttuja. Omaat eväät, koulureppu ja päivän ohjelman havainnollistavat kuvakortit ovat ihan samat kuin esikoulussakin. Samoin Skype-puhelu mummun kanssa. Tuleva koulun aloitus mietitytää sekä äitiä että poikasta. Kirja antaa hyvän kehyksen käsitellä aihetta lapsen kanssa.

Jaana Syrjä on ammatiltaan toimintaterapeutti ja Liisa Aholainen on kuvataiteilija.  Yhteiseen kirjaprojektiin he päätyivät tavattuaan workshopissa Alankomaissa vuosittain järjestettävillä Suomalaisilla Naistenpäivillä. Inspiraatio kirjoittamiseen tuli alunperin Syrjän gradusta, joka käsitteli suomalaisten vanhempien kokemuksia lapsen koulun aloittamisesta Alankomaissa sekä omien lasten hollantilaisesta koulutaipaleesta.

Syrjällä oli tarkoitus laittaa lapset kansainväliseen kouluun mutta positiiviset kokemukset hollantilaisesta esikoulusta eli peuterspeelzaalista muuttivat mielen. Peuterspeelzaal on kaikille avoin ja kunnan kustantama neljänä päivänä viikossa. Se toimi samassa rakennuksessa ala-asteen kanssa, joten siirtymä koulun puolelle oli helppo. Lapsi oli jo oppinut kerhossa hollannin niin hyvin että koulunkäynnin aloittaminen samalla kielellä tuntui loogiselta. Eniten suomalaisia vanhempia huolestutti se, miten pystyy itse tukemaan lapsen koulunkäyntiä kun oma hollanninkielentaito oli vielä heikko.

Kirja julkaistiin vuonna 2014 omakustanteena. Vaikka Sisu menee kouluun voisi sopia hyvin Suomessa asuville lukijoille kansainvälisyyskasvatukseen, se on kuitenkin suunnattu ensisijaisesti varsin suppealle ryhmälle. Kirjan mukana tulee todella hyödyllinen Kouluun Hollannissa-opasvihko, joka sisältää faktaa paikallisesta peruskoulutuksesta. Siinä selitetään muun muassa maan erilaiset koulumuodot ja peruskouluun liittyviä lakiasioita. Koulujärjestelmä poikkeaa paljon suomalaisesta.

Suosittelen Sisu menee kouluun – kirjaa sekä Kouluun Hollannissa – opasta suomalaisille perheille, jotka suunnittelevat muuttoa Alankomaihin kouluikäisten lasten kanssa tai jotka jo asuvat täällä. Palaute kirjasta on ollut innostunutta ja monessa muussakin perheessä se on ollut suosittu iltasatuna.

Kirjaa voi tilata Suomi-Seuran kautta ja Alankomaissa se löytyy Piece of Finlandista, musiikkikoulu Karlandosta sekä Rotterdamin merimieskirkolta.

Lapsi kansainväliseen kouluun ulkomailla

Olen yrittänyt kerätä tähän postaukseen joitakin yleisiä vinkkejä ulkomaankomennukselle lähteville koululaisten vanhemmille. Varmasti lasten koulunkäynti on yksi isoimmista huolenaiheista, kun koko perhe on lähtemässä ulkomaankomennukselle. Sopeutuminen uuteen ympäristöön ja kielitaidon puute herättävät kysymyksiä.

Ekspatriaattien lapset menevät useimmiten kansainvälisiin kouluihin maissa, joissa englanti ei ole valtakieli. Vaikka paikalliset koulut kiinnostaisivat, ne eivät kaikissa maissa ota vieraskielisiä lapsia oppilaiksi. Resurssit eivät yksinkertaisesti riitä ummikkojen opastukseen. Joissakin maissa paikallisten koulujen taso ei yllä länsimaiselle tasolle.

Jos työntekijä lähetetään ulkomaille, on työnantajan velvollisuus huolehtia perheestä. Tämä tarkoittaa käytännössä osallistumista lasten koulunkäyntiin liittyviin kustannuksiin kohdemaassa. Työsopimuksesta neuvoteltaessa kannattaa asia tietysti varmistaa. Kansainvälisissä kouluissa lukukausimaksut ovat kalliita ja siten uusi iso menoerä perheen budjettiin.

Etukäteen voi miettiä, minkälaista opetustuunnitelmaa toivoo lapsensa suorittavan. Yleensä ekspatriaattien lapsille on tarjolla kansainvälisissä kouluissa  IB – , amerikkalainen – tai englantilainen opetussuunnitelma. Useissa isoissa kaupungeissa on tarjolla myös esimerkiksi saksalaisia ja ranskalaisia kouluja. Näihin kouluihin on tietysti kyseistä kieltä äidinkielenään puhuvilla lapsilla etuoikeus. Komennuksen pituus vaikuttaa myös siihen, millaiseen tyyppiseen vaihtoehtoon päädytään. Onko tarkoitus olla kohdemaassa pari vuotta vai enemmän? Onko suunnitelmissa palata Suomeen vai kenties muuttaa tulevaisuudessa johonkin muuhun maahan? Silloin kannattaa miettiä, millaista opetussuunnitelmaa tulevassa kohdemaassa seurataan.

Muutamassa maassa, käsittääkseni kuudessa, on jopa suomalainen peruskoulu tarjolla. EU – virkailijoiden lapsille on joissakin Euroopan maissa Eurooppa-kouluja. Näissä ja joissakin muissa kansainvälisissä kouluissa oman kielen opetusta on saatavana pari kertaa viikossa.  Suomen kielen taitoa voi pitää yllä myös omalla vapaa ajallaan. Jos uudella asuinpaikkakunnalla on Suomi-koulu, voi sen toimintaan osallistua. Suomi-koulu ei korvaa virallista koulua, vaan tarkoituksena on tukea suomen kieltä ja kulttuuria. Samalla tutustuu helposti muihin alueella asuviin suomalaisiin. Jos lahialueelta ei loydy Suomi-koulua, etäkoulu Kulkurissa voi myös opiskella suomen kieltä tavallisen koulun ohessa virtuaalisesti.

Oikeanlaisen koulun löytyminen on todella tärkeää viihtyvyyden kannalta. Kotimaassa voi jo valmiiksi tutustua eri vaihtoehtoihin netissä lapsen kanssa. Kouluihin käydään tutustumassa yleensä heti maahan saapumisen jälkeen tai orientaatiomatkalla, ennen varsinaista muuttoa. Jos mahdollista, on hyvä vierailla muutamassa eri koulussa ja luottaa omaan intuitioon. Vaikka koulu vaikuttaisi paperilla hyvältä, voi esittelykierros antaa toisenlaisen vaikutelman.

Kotimaan koulusta kannattaa pyytää lasten koulusta englanninkieliset kopiot viimeisimmistä todistuksista. Ellei niitä ole saatavilla, voi todistukset kaannattaa. Niitä kysytään varmasti jokaisessa uudessa koulussa. Kohdemaasta riippuen uusilta oppilaita voidaan vaatia myos tietyt rokotukset. Tämän asian voi varmistaa suoraan tulevasta koulusta.  Esimerkiksi USAssa koulut vaativat nähdä sekä lääkärin todistuksen että todistuksen asuinpaikasta. Koulut siis hyvaksyvat oppilaita vain omalta lähialueeltaan. Moni koulu perii rekisteröitymismaksun mutta tämä ei vielä takaa paikka koulussa. Moniin suosittuihin kouluihin saattaa olla pitkä odotuslista,  jolloin vaihtoehto B on hyvä olla olemassa. Joillakin suurilla firmoilla voi olla etukäteen varattuja paikkoja suosituissa kansainvälisissä kouluissa työntekijöiden lapsille.

Kouluikaisten lasten kanssa ulkomaankomennukselle lähteminen sijoittuu yleensä kouluvuoden, ei kalenterivuoden mukaan. Niinpa muuttofirmojen sesonki on aina kesälomien aikaan. Kouluun tutustuminen tulisi kuitenkin yrittää ajoittaa niin, että opettajat ja oppilaat ovat paikalla. Hallintotoimistot ovat ainakin osittain auki koululaisten lomien aikana. Tulevan kotikunnan kouluista kannattaa jo etukäteen varmistaa, miten lomat sijoittuvat. Toisaalta kansainvälisissä kouluissa on hyvin tavallista, että uusia oppilaita liittyy ryhmään pitkin lukukautta.

Lapsi on aina asuinmaansa koulusäädännön alainen. Englannissa ja Alankomaissa koulu alkaa jo nelivuotiaana. Monissa muissakin maissa kouluun mennään nuorempana kuin Suomessa. Tilanne voi olla esimerkiksi se etta, lapset ovat uudessa asuinmaassa jo kouluikaisia mutta parin vuoden kuluttua Suomeen palattaessa menisivät ekalle luokalle. Lapset omaksuvat englannin, tai muun uuden kielen, nopeammin kuin arvaisikaan. Kansainvälisissä kouluissa kaikki tulevat jostain muualta, eivätkä osaa englantia aluksi hyvin.  Parhaimmillaan opiskelu kansainvälisessä koulussa ulkomailla on rikastuttava kokemus, niin lapsille kuin vanhemmillekin.

(Kuva: Dubai International Academy)