Lapseni puhuu huonoa suomea

Ja se riittää ihan hyvin.

Tilanteemme on aika tyypillinen ulkosuomalaisille. Elämme Baabelin tornin varjossa. Pääsääntöisesti puhun suomea kun olen kaksi lapsen kanssa, yhdessä puhumme englantia, mies puhuu välillä arabiaa. Päiväkodissa lapsi puhuu englantia ja hollantia. Puhun hollantia itse töissä ja välillä harjoittelemme sitä kotona lapsen kanssa. Poikasen puheessa kuulee usein kolmea kieltä samassa lauseessa, mikä on normaalia kolmi-nelivuotiaana. En ole monikielisyyden asiantuntija mutta se on ollut osa elämääni ja erilaisia perhekuvioitani viimeisten vuodet. Kokemukseni perusteella monella kielellä ei lapsen päätä voi saada sekaisin.

Onnekseni en ole koskaan törmännyt kovin negatiivisiin käsityksiin monikielisyydestä. Kukaan ei esimerkiksi ole vaatinut minua puhumaan ainoastaan hollantia lapselleni, vain sen takia, että asumme Alankomaissa. Valitettavasti vastaavista tapauksista kuulee toisinaan. Suurimmaksi osaksi reaktiot ovat siis olleet positiivisia.

Monikielisyyteen suhtaudutaan silti usein ongelmalähtöisesti sen sijaan, että sen ajateltaisiin olevan luonnollista. Siitä huolestutaan jo siinä vaiheessa kun pulla on vielä uunissa. Suurimmalle osalle maailman ihmisistähän monikielisyys ja kielten sekoittaminen puheessa on normaalia. Ihan ilman sen kummempia metodeja, joilla arkista kielenkäyttöä yritettäisiin järjestää tai kielikylpyjä. Yritän lähestyä kielten sekamelskaa elämässämme tästä näkökulmasta käsin.

ccaaf0272ffd3891f2ea0025ccf44f1b083108e2e59e1532b93a98f99a680abf

Kuulun selvästikin siihen ryhmään ulkosuomalaisia, jotka opettavat suomen kieltä jälkikasvulleen niiltä main, missä rima on matalimmalla. Törmään usein ulkosuomalaisiin, jotka tekevät suomen kielestä itseään isomman numeron. Henkilökohtaisesti niskakarvani nousevat pystyyn jos vanhempi teeskentelee, ettei ymmärrä kun lapsi puhuu jotain muuta kieltä kuin suomea, eikä suostu vastaamaan lapselle ennenkuin tämä on saanut puserrettua asiansa suustaan suomeksi.

En vaadi tai järjestelmällisesti kouluta kolmivuotiastani oppimaan täydellistä suomea. En ole tilaillut läjäpäin suomalaisia videoita, kirjoja ja muuta suomenkielistä materiaalia lapsoselle. En ole, enkä ainakaan vielä aio ilmoittaa häntä Suomi-kouluun. Tärkeysjärjestyksessäni uimakoulu ja musiikkikoulu tulevat ensin, koska uskon poikasen hyötyvän niistä enemmän.

En ole koskaan käyttänyt sen kummempia keinoja suomen kielen vahvistamiseksi. Kuuluisaa ”yksi vanhempi – yksi kieli”- metodia harkitsin vakavasti ehkä viisi sekuntia lapsen ollessa muutaman kuukauden ikäinen. Totesin sen käytännössä aivan mahdottomaksi toteuttaa. On ollut luonnollisempaa puhua sitä kieltä, mikä kulloiseenkin tilanteeseen sopii. Se, että itsepintaisesti jankkaisin lapselle vain suomea missä vain milloin vain, olisi hankalaa. Se ei myöskään olisi tarkoituksenmukaista.

multilingual_o_172217

On erittäin epätodennäköistä. että lapseni muuttaa Suomeen, ainakaan lähitulevaisuudessa. Hän tuskin hyppää suomalaiseen koulujärjestelmään, jossa sujuva kielitaito olisi avainasemassa. Mikäli ulkosuomalaisen suunnitelmissa on palata Suomeen lasten ollessa kouluikäisiä, on suomen kielen ylläpitäminen tietysti tärkeää ja perusteltua. Ulkosuomalaisten lapsille on tarjolla monenlaista tukea suomen kielen oppimiseen. Monessa maassa on Suomi-koulu, Kulkuri toimii maailmanlaajuisesti ja montaa muutakin virikettä löytyy. Joissakin kansainvälisissä kouluissa on jopa mahdollista saada suomen kielen opetusta normaalin opetussuunnitelman ohessa. Jos muuttaisimme johonkin toiseen maahan, yrittäisin löytää mieluummin hollanninkielisen kerhon. Sitä kieltä lapsi kuulee kotona vähemmän kuin suomea.

Suomen kieli on oma äidinkieleni ja siinä mielessä tärkeä osa oma ilmaisuani. Siksi haluan myös puhua sitä lapselleni. Henkilökohtaiset nostalgia- tai identiteettisyyt eivät mielestäni ole silti riittävä peruste sille että, alkaisin panostamaan lapsen suomen kielen tasoon. Suomi on minulle tärkeä kieli mutta ei tarkoita sitä, että sen täytyisi olla sitä myös lapselleni. Poikanen pärjää mainiosti sillä suomella, jonka minulta oppii. Jos joskus tarvetta ilmenee, hän voi opetella sitä tai mitä muuta kieltä tahansa, paremmin vanhempana. Suomihan ei ole varsinainen maailmankieli, jonka voisi ajatella olevan hyvin oleellista tulevaisuuden menestymisen kannalta.

Mieluummin yritän tukea monikielisyyttä. Ihmisellä voi olla monta kotimaata, kulttuuria ja äidinkieltä. Jos puheessa kuuluu aksentti, mitä se haittaa? Niinhän on suurimmalla osalla maailman ihmisistä.

 

 

6 thoughts on “Lapseni puhuu huonoa suomea

  1. Jonna / Lempipaikkojani says:

    Hyvä kirjoitus! Nämä kaksi- ja monikielisyys mietteet kiinnostavat itseäni kovasti. Itsekin olen useampia postauksia omaan blogiini meidän perheen näkökulmasta aiheesta kirjoitellut. Meillä tilanne on toki aivan eri kuin teillä, kun teillä on kotona jo käytössä useampi kieli. Me olemme kokonaan suomenkielinen perhe ja kotikielenä pelkästään suomi. (Ja todennäköisesti muutamme joskus takaisin Suomeen.) Toki lapset (etenkin isoin 10 -vuotias) höpöttelevät välillä kotioloissa itsekseen touhuilleessaan saksaa, joka on siis ympäristön kieli. Itse puhun aina ja joka tilanteessa heille suomea -tai niin olen luullut… Pikku hiljaa olen alkanut käyttämään joissain harvoissa tilanteissa saksaa lapselle puhuessa, jos koen, että ympäristön on hyvä asiani myös ymmärtää. Lähinnä kyse lääkärissä käynnistä tai vaikkapa päiväkotitilanteessa. Tai jos meillä on lasten kavereita kylässä. Koskaan en ole minäkään saanut minkäänlaista negatiivistä kommentointia suomen kielen puhumisesta tai sen säilyttämisestä kotikielenä.

  2. KatiAbiKhaled says:

    Moi Jonna,
    Kiitos kommentista!
    Tottakait taysin suomenkielisessa perheessa suomi on kotikieli. Ja lapset oppii hienosti saksaa paivakodissa / koulussa.
    Olen myos ottanut sen linjan etta tilanteesta riippuen puhutaan valtakielta. Eli jos juttelen paivakodin tatien kanssa / paivakodissa lapsen kanssa > hollantia tai esimerkiksi grillijuhlissa kansainvalisessa seurueessa > englantia tai suomenkielisilla kavereilla kylassa > suomea. Ainakin sitten kaikki ymmartaa mita tulee sanottua.

  3. Päivi Cara says:

    Olen täysin samaa mieltä kanssasi.Olen asunut 30-vuotta Ranskassa,mieheni on ranskalainen ja aikuiset poikani ovat kaksikielisiä.Minä en senkummemmin asiaa pohtinut,pyrin puhumaan heille suomea ja he tykkäsivät enemmän suomalaisesta lastenkirjallisuudesta mutta kun olimme koko perhe yhdessä niin minulle oli tärkeää,että keskustelut voitiin myöskin käydä yhdessä,eli ranskaksi.Yhdessä vaiheessa nuorempi pojistani(7-8 vuotiaana),totesi että asumme Ranskassa ja täällä puhutaan ranskaa,eli kieltäytyi puhumasta suomea,en painostanut sen enempää.Molemmat tulivat opiskelemaan Suomeen😀,oikeinkirjoitus on varmasti tuottanut haasteita enemmän kuin suomalaisille,mutta eipä tunnu haittaavan.Englanti sujuu myöskin molemmilta,en tiedä missä vaiheessa sen oppivat,ranskalaisissa kouluissa kun on tuo englanninkielen oppiminen aika heikkoa.Opinhan itsekkin ranskankielen vasta aikuisiässä,oikeinkirjoitus on toinen asia,mutta eihän sitä hallitse monet ranskalaisetkaan!Toisaalta,kun muistelen omia kouluaikoja,niin en kyllä sen kummemmin ole oikeinkirjoitusta opetellut,suomenkielessähän on etuna se että kaikki kirjaimet lausutaan.Taivutus on toki hankalaa.Jokatapauksessa pidän monikielisyyttä rikkautena,mutta tuntuu turhalta alkaa lapsille sitä opettamalla opettamaan,kyllä se pitää tulla luonnollisesti,ja sanavarastoa voi rikastuttaa ihan jokapäiväisessä kielenkäytössä.

    • KatiAbiKhaled says:

      Hei Jonna, Mielenkiintoinen tarina teidan lapsista. kiitos kommentista. Uskon myos etta monikielisyys kehittyy ihan jokapaivaisessa elamassa, varsinkin kun kaikki kielet ovat paivittain lasna. Tassa vaiheessa on taysin mahdotonta ennustaa mihin poikanen lahtee opiskelemaan, joten en pida taydellista suomen kielen osaamista tarkeana. Riittaa kun tulee toimeen. Kuten kerroit, niin varmasti suomen voi sitte myohemmin ottaa paremmin haltuun jos tarvetta ilmenee.

  4. Petra says:

    Puhun tytölle paasaantöisesti aina suomea, mutta vastata saa milla sekamelskalla haluaa. Itse en tieda mita tulevaisuus tuo tullessaan, haluan pitaa ylla tytölla kielitaitoa senkin takia etta se on riittava jos joudumme joskus palaamaan Suomeen tai tyttö haluaa sinne myöhemmin. Meilla on kotona siis kaksikielinen maailma turkki ja suomi, talla hetkella 5 vuotiaalla ne nayttavat olevan aika tasavahvoja.

    • KatiAbiKhaled says:

      Moi Petra, Meilla on sama: puhun melkein aina suomea poikaselle mutta vastaus tulee sitten jollain kielella joka hanta silla hetkella sattuu huvittamaan. Talla hetkella englanti on tosi vahva ja hyvana kakkosena tulevat hollanti ja suomi. Varmaan koulu keikauttaa tasapainon niin, etta hollannista tulee se vahvin kieli.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s